Antonio Parente 
ÜbersetzerIn

auf Lyrikline: 21 Gedichte übersetzt

aus: finnisch, tschechisch nach: italienisch

Original

Übersetzung

Spekulaatio

finnisch | Kaisa Ijäs

Heräsin poliittisesti, oksensin onnesta. Sanoin uni on varkautta, elämä unta ja näin miehiä kantojen nokissa. Miehet olivat menneet puiden tilalle, ne korskuivat valokeiloissaan ja pitivät puheita tuhon demonstraatioista. Miehet sanoivat, että meidän varkaiden on osattava rakentaa naamioita. Että meidän on sytytettävä palamaan omat valheemme, ja sitten toisten. Ensin omamme, ne toistivat kiireettöminä, sitten toisten. Miehet nyökyttelivät vakavia päitään vuoron perään ja sytyttivät kirjoitettuja kääröjä toinen toisensa jälkeen kuin yhteisestä sopimuksesta. Ei mitään henkilökohtaista ne toistivat, ei mitään henkilökohtaista. Miehet seisoivat liekehtivän hämärän kynnyksillä, suut kiinni pimeyden nisissä, ja puhuivat metsälle kuin toisilleen. Suut pimenivät kiinni yöhön, ja miehet riisuivat aseensa kuin uniensa kahleet. Ne istuivat  kantojen nokkiin, muistelivat toisia aikoja, vielä muinaisempia kirjoituksia. Ne kantoivat kirjavia varjojaan, siirtelivät heinikkoa jaloillansa. Kesyttivät elämää ja menivät vastaan sen ahmaa. En nähnyt enää mitään, sillä joku varasti unelta lopun, mutta ääni pimeydessä sanoi: tämä saattaa hieman kirpaista. Ja kuulin, että sattui aivan jumalattomasti.

© Kaisa Ijäs
aus: Siskot, veljet
Helsinki: Teos, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Speculazione

italienisch

Mi svegliai politicamente, vomitai della felicita. Diddi il sogno e un furto, la vita un sogno e vidi degli uomini alla fine della ceppaia. Gli uomini avevano sostituito gli alberi, sbuffavano nei loro coni di luce e tenevano discorsi sulle dimostrazioni della distruzione. Dicevano che noi ladri dobbiamo saper forgiare le maschere. Che dobbiamo dar fuoco alle nostre bugie, e poi a quelle degli altri. Prima le nostre, ripetevano adagio, poi quelle degli altri  Gli uomini facevano cenni d`assenso con le loro teste severe a turno e infiammavano le pergamene scritte una dopo l`altra come di comune accordo. Niente di personale ripetevano, niente di personale. Gli uomini in pieni al principio del crepusloco fiammeggiante , le bocche avvinghiate ai capezzoli dell`oscurita, e parlavano al bosco come tra se Le bocche si oscuravano avvinte alla notte, e gli uomini deponevano le armi come ceppi dei loro sogni. Sedevano alla fine della ceppaia, ricordavano altri tempi, scritture ancora piu antiche. Raccoglievano le loro ombre variopinte, spostavano il terreno erboso coi piedi. Ammansivano la vita e ne confrontavano la volverina. Non vidi piu nulla, perche qualcuno aveva rubato il finale del sogno ma una voce nelle tenebre disse: puo darsi che sentirai un po` di dolore. E udii un dolore empissimo

Traduzione: Antonio Parente

Tässä on valo ja hän retkeilee saaristossa

finnisch | Johanna Venho

Tässä on Valo ja hän retkeilee saaristossa:
rannikolla joka on pitsimäistä, paistuvien
räiskäleiden reunaa. Tässä on Valo, hän on
läpinäkyvä lapsi, hän on reunoista repaleinen
ja lähtee matkaan, puhallettu lautta, tuuleen luottava jolla.
Hän ei ole lainkaan tietoinen. Mietteissään
hän maistaa viherlevää rantakiven päältä,
puhdistaa suolavedellä hampaat. Polviin saakka
Valo kahlaa ja kaislat neulovat reisiä
ja laiturin päästä alkaa kokkareinen paha puuro,
sitä kohti hän kurkottaa, kuultava ja ikkunainen lapsi,
helpompi tulkita kuin peili tai käsiala,
eteenpäin kurkottaa suuremman voiman vetämänä,
pohjavirran, merituulen? vai noinko hän horjahtaa
tietoon, meinasin vaan pulahtaa, mitä meille tapahtuu?

© Johanna Venho
aus: Tässä on valo
Helsinki: WSOY, 2009
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

[Qui c’è Luce e vaga per l’arcipelago]

italienisch

Qui c’è Luce e vaga per l’arcipelago:
sul litorale merlettato, sul margine
di frittelle che sfriggono. Qui c’è Luce, è un
bimbo diafano, ha contorni sfrangiati
e si mette in viaggio, traghetto gonfiabile, iolla che confida nel vento.
Non è consapevole di nulla. Assorto
assaggia le alghe sulle pietre della riva,
si lava i denti con l’acqua salata. L’acqua fino alle ginocchia
Luce sguazza, il canneto scivola via intorno alle gambe
e dietro al molo inizia la poltiglia di zolle,
lì si sporge, il bimbo diafano con le finestrelle,
più facilmente comprensibile dello specchio o della calligrafia,
si sporge in avanti sospinto da una forza superiore,
dalla corrente di fondo, dal vento marino? oppure scivola soltanto
nel sapere, volevo solo far gorgogliare l’acqua, cosa sarà di noi?

Translated by Antonio Parente

Kun ollaan käsittämättömän reunalla

finnisch | Johanna Venho

Kun ollaan käsittämättömän reunalla
ei puhuta loogisia ja puhutaan
kaivovedenkirkkaita. Valo sokeltaa,
sähköttää. Kerron sille: sammalikossa
voi vaeltaa ja uneksua, poiketa taloon
vanhenemaan, muuttumaan helläksi.
Mustasta ja valkeasta punottu köysi,
miten paljon kestät niskan katkeamatta.
Valon kädet kietoutuvat kaulalle,
suu korvassa, juhannusruusu rävähtää auki
ja kaivoniityllä on usvaa, joku muinainen kerää
seitsemää kukkaa, vanhenemaan, pehmenemään.
Mustasta ja valkeasta punottu köysi, punottu
seppel, pyöritä, lennätä, kuluvat kohta.
Valo nostaa vedet silmiin, kukka virkistyy
kaivovedessä, kylmät pohjimmaiset, rakkaudet,
lapset, hetki vielä, anna pikkuvauhti, kiik-kaa, kiik-kaa
kaivon reunalla, pidä kaulasta kiinni.

© Johanna Venho
aus: Tässä on valo
Helsinki: WSOY, 2009
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

[Quando siamo sulla soglia dell’incomprensibile]

italienisch

Quando siamo sulla soglia dell’incomprensibile
non diciamo nulla di logico ed esprimiamo
limpidezze come acqua di pozzo. Luce balbetta,
messaggi telegrafici. Gli dico: sul tappeto di musco
si può camminare e sognare, fare un salto a casa
invecchiare, intenerirsi.
La fune intrecciata di nero e di bianco,
quanto riesci a sopportare prima che ti si rompa il collo?
Le mani di Luce gettate intorno al collo,
la bocca vicinissima all’orecchio, la rosa del solstizio d’un tratto dischiusa completamente
e sul prato vicino al pozzo giace la nebbiolina, qualcuno remotissimo coglie
fiori di sette specie, per invecchiare, intenerirsi.
La fune tessuta di nero e di bianco, una ghirlanda
intrecciata, girala, lancia, tra un po’ avvizziscono.
Luce inonda gli occhi, il fiore si rianima
nell’acqua del pozzo, gelidi fino in fondo, gli amori,
i bimbi, ancora un istante, dammi una spinta, avanti, indietro
sul margine del pozzo, tieniti al collo.

Translated by Antonio Parente

Kunpa tietäisin!

finnisch | Johanna Venho

Kunpa tietäisin! – Pitää tietää, jos on aikuinen. Otan naulasta vastauksen,
puen sen päälle, painavan palttoon. Tässä kävellään aurattua tietä aamulla
töihin, töistä kauppaan, kaupasta kotiin. Tämän kanssa sopii turkislakki ja
tukevat saappaat. Kunpa tietäisin, särkevän rakkauteni kanssa kuljen
räntäsateessa: jos kysyt, lähden minne vaan, en minnekään lähde vaikka
junia menee, räntäreittiä kuljen ja Valoa talutan, se pysähtelee, väsyy.
Lunta putoaa puun oksalta maahan, sama ääni kun ihminen kuolee, sinun
pitää puhua koko ajan sillä äänellä joka sopii kielen alle, sopii kipeään
sydämeen, kutsua sillä rakkautta, joskus se kohdalle osuu, hipaisee paljas
käsi kättä tungoksessa, anna lisää! ja ihme, se antaa ja antaa.

© Johanna Venho
aus: Tässä on valo
Helsinki: WSOY, 2009
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

[Se solo lo sapessi!]

italienisch

Se solo lo sapessi! – Bisognerebbe sapere quando si è adulti. Sfilo la risposta dal chiodo,
l’indosso, pesante paltò. Passiamo di qui sulla strada liberata dallo spazzaneve la mattina
andando al lavoro, dal lavoro al negozio, dal negozio a casa. Si abbinano bene il cappello di pelliccia e gli stivali pesanti. Se solo lo sapessi, cammino col mio amore infranto
nel nevischio: se me lo chiedi, vado da qualsiasi parte, da nessuna parte anche se i treni
partono numerosi, percorro vie fangose e tengo per mano Luce, si ferma, è stanco.
La neve cade in terra dal ramo, lo stesso suono di quando muore una persona, devi
parlare sempre con un tono di voce adatto sotto la lingua, adatto al cuore
dolente, chiamarlo amore, a volte fa centro, la mano nuda sfiora un’altra
mano nella ressa, ancora! e miracolo, dona e dona.

Translated by Antonio Parente

[Aurinko nousee, yhä uudestaan Jakutian aurinko...]

finnisch | Olli Heikkonen

Aurinko nousee, yhä uudestaan Jakutian aurinko,
tuo natiseva, ruosteinen kuula.
Ja tanner tömisee, kun mustaa kultaa, vihreää kultaa
pumpataan, sammenmätiä purkitetaan
kaksin käsin, kolmessa vuorossa
ruokitaan nälkäinen suu.
Ja kaukana täältä, kaukana vuorten takana,
jokainen sementtiin valettu
asunnonmuotoinen kolo,
jossa kardemumma tuoksuu, jossa vastapaahdettu kahvi,
jossa loisteputki sirisee, jossa solarium
antaa valon ja lämmön,
ja jokainen asukki, jokainen tärkättyjen kaulusten
pingoittama hymy
valmistautuu arkeen, tilintarkastuksiin, liikunnallisiin
iltapäiviin, pitkiin ja kosteisiin lounaisiin.

© Olli Heikkonen
aus: Jakutian aurinko
Helsinki: TAMMI, 2000
ISBN: 951-31-1785-5
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

[l sole sorge, sempre di nuovo il sole di Yakuzia...]

italienisch

Il sole sorge, sempre di nuovo il sole di Yakuzia,
quella sfera arrugginita, scricchiolante.
E la terra è scossa, quando l’oro nero, l’oro verde
viene estratto, le uova di storione messe in scatola
a due mani, in tre turni
si nutre la bocca affamata.
E lontano da qui, lontano dietro le montagne,
ogni gettata di cemento
in un buco a forma di appartamento,
nel quale profuma il cardamomo, nel quale il caffè appena tostato,
nel quale il neon ronza, nel quale il solario
dà luce e calore,
e ogni inquilino, ogni sorriso serrato
dai colletti inamidati,
si prepara per il giorno feriale, per le revisioni dei conti, per i pomeriggi
sportivi, per i pranzi lunghi e annaffiati.

Traduzione di Antonio Parente

[Kello on kymmenen ja Saksanmaalla kaikki hyvin...]

finnisch | Olli Heikkonen

Kello on kymmenen ja Saksanmaalla kaikki hyvin.
Luotijuna vingahtaa tunneliin, ja neuroosi iskee hirviin.
Ne säntäävät juoksuun, sotkevat jalkoihinsa kaiken,
raparperit ja sipulinvarret, perunapellot ja naurismaat.
Niiden sorkkiin tarttuu pustan hiekkaa, sitten aroa
ja tundraa, turkkeihin savua ja kyynelten tuoksu.
Silmissä välkkyy loputon valkoinen meri,
kun ne ojentavat kaulansa huutoon. Ja se ääni lyö
kansat hajalle, perheet osiin, sinne, tänne,
kiristyviin pakkasiin ja auringon piiskan alle.
Joku lähtee raksalle, joku perkaamohommiin.
Et kuule sitä ääntä enää. Murennat ranskanleipää.
Nonparellit sipaiset leivoksen päältä. Ihosi hengittää
suodatettua ilmaa. Selkäsi on istuimen muotoinen.
Joko nukahdit. Luotijuna leijuu kuin höyhen.

© Olli Heikkonen
aus: Jakutian aurinko
Helsinki: TAMMI, 2000
ISBN: 951-31-1785-5
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Sono le dieci e in Germania va tutto bene...

italienisch

Sono le dieci e in Germania va tutto bene.
Il rapido stride entrando nel tunnel e la nevrosi affligge le alci.
Si precipitano nella fuga, tra le loro zampe tutto è d’intralcio,
rabarbari, piante di cipolle, campi di patate e coltivazioni di rape.
Sui loro zoccoli si appiccica la sabbia della puszta, e poi la steppa e
la tundra, nelle pellicce il fumo e il profumo di lacrime.
Nei loro occhi brilla il mare bianco infinito,
quando raddrizzano il collo al grido. E quella voce
disperde i popoli, spacca le famiglie, qua, là,
nei geli pungenti e sotto la frusta del sole.
Qualcuno va al cantiere, qualcuno a pulire il pesce.
Non senti più quella voce. Sbricioli una baguette.
Sfiori le codette sui dolci. La tua pelle
respira aria filtrata. La tua schiena ha la forma del sedile.
Ti sei già addormentato? Il rapido oscilla come una piuma.

Translated by Antonio Parente

[Jää vääntyy paasiksi rantaan. Maailman reuna, sanottiin...]

finnisch | Olli Heikkonen

Jää vääntyy paasiksi rantaan. Maailman reuna, sanottiin,
mutta nyttemmin kuulee myös muuta. Voimalinjat surisevat
ja raidetta vedetään. Metsä kivettyy ja kansat kastetaan liittoon.
Puujumala risahtaa. Se poltetaan Kansan torilla, sillä uusi jumala
on jo valittu. Maa kaapeloidaan ja valjastetaan, mutta kiitos
viimeisestä, paperi on vihreää, puu mustaa, mitä muuta
halusit tietää. Lumi kohisee. Vesi kolahtaa putkeen.
Eilen naapuri halkaisi lantun ja ojensi puolikkaan. Koversin sen.
Sydämen söimme. Itkin vain hiukan kun näin auringon.

© Olli Heikkonen
aus: Jakutian aurinko
Helsinki: TAMMI, 2000
ISBN: 951-31-1785-5
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Il ghiaccio si contorce diventando masso vicino la riva. Il margine del mondo, veniva detto...

italienisch

Il ghiaccio si contorce diventando masso vicino la riva. Il margine del mondo, veniva detto,
ma adesso si sente anche dell’altro. I fili dell’alta tensione friniscono,
e vengono portati i binari. La foresta impietrisce e i popoli vengono battezzati in unione.
Il dio di legno stormisce. Verrà bruciato in Piazza del Popolo, perché un nuovo dio
è già stato scelto. La terra viene riempita di cavi e bardata, ma grazie
di tutto, la carta è verde, il legno nero, cos’altro
vorresti sapere. La neve infuria. L’acqua borbotta nel tubo.
Ieri il vicino fece in due una rapa e me ne porse una metà. La scavai.
Mangiammo il cuore. Piansi solo un po’ quando vidi il sole.

Translated by Antonio Parente

Ani se nehni

tschechisch | Jaromír Typlt

V té knize, kterou jsi nenapsal,
byl jeden, co pořád opakoval
„vytraťte se zadním vchodem“.

Myslel sis na vyhynutí.
Přece jen je v tobě kus dobrého!

Ale viděl jsi večer, jak jiskry proletovaly roštím?
Jako střely mezi větvemi?
Hotové toky,
průlety různými patry jako mezi tunely
nebo přejezdy dálnic. V průduších hranice
zářivé čáry
zjevovaly děravost, volnost celé stavby.
Rozvětvení ohně unikající ven
rozvětvením dřeva.
Kresba ohně proškrtávající
kresbu dřeva.
Jako krev žilami se to hnalo.

V noci jsi pak viděl přicházet
nohy a břicho osvětlené baterkou.

A jinde
jako když se potopí jenom kus lodi.
Odkrývání průhledů, kde zrak vždycky předtím
narazil na zdi.
Otevřený prostor, překážky mizí,
dočasně tu proudí vzduch.
Z pater visí
tisíce potrhaných kabelů, rour, krycích plátů.
Takové
bílé roztrhané tělo.
Pozoruješ holuby, jak usedají na ta prorvaná betonová patra
jako na útes,
příroda okamžitě obydluje nové tvary, hned je poznává,
i když jsou čerstvé, včera nebo dnes ráno vytvořené silou
trhacích strojů.

Ploutev z tebe vyrvaná:
Je čas povolit tu ryby.

A jinde
totéž v menším. Zdi
rozlomené v půli,
zahlédneš tapety a místa, kam postavit stůl.
Vítr vane nedostavěným domem, který je samé patro
a holé schodiště.
Vystoupíš hned za rohem, aby ses tam vrátil.
Bude tam potrhaný plot,
provalené pletivo a vyvrácený sloupek.
Když vlezeš dovnitř a v chodbě někoho potkáš,
zarazíš se. Dokud nezjistíš,
že i on se zarazil.
Ani jeden z vás
tam nemá co dělat.

Projdete kolem sebe jako dva neprůhlední.
Při odchodu ovšem průhledně
vyšlapeš všechny stopy pozpátku

jako by už nemělo být

žádné
ven
ani vyvanutí.

 

© Jaromír Typlt
aus: Nejlepší české básně 2013
Brno: Host, 2013
ISBN: 978-80-7294-973-1
Audio production: Jan Trojan

Rimani immobile

italienisch

In quel libro che non hai scritto
qualcuno continuava a ripetere
"filate via dall'entrata sul retro".

Pensasti all'estinzione.
C'è pur sempre qualcosa di buono in te!

Ma hai visto la sera le scintille balenare tra gli sterpi?
Come gli spari tra i rami?
Flussi completi,
rasenti ai vari piani come tra le gallerie
o i cavalcavia delle autostrade. Negli esalatori del confine
i filetti radiosi
rivelano la fuga, la labilità dell'intera costruzione.
Il ramificarsi del fuoco che si sprigiona
dal legno ramificato.
Il disegno del fuoco che cassa
il disegno del legno.
Fiottava veloce come il sangue nelle vene.

Di notte poi vedesti avvicinarsi
le gambe e l'addome illuminati da una torcia elettrica.

E altrove
come se affondasse soltanto una parte della nave.
La rivelazione di scappatoie, laddove in precedenza lo sguardo
incocciava il muro.
Lo spazio aperto, gli ostacoli svaniti,
uno sbuffo d'aria momentaneo.
Dai piani penzolano
migliaia di cavi, tubi, pannelli coprenti lacerati.
Come
un candido corpo dilaniato.
Osservi i piccioni che si posano sui piani di cemento sconquassati
come se fossero scogli,
la natura che all'istante prende possesso di nuove formazioni, all'istante le
   riconosce,
nonostante siano fresche, create ieri o stamane dalla forza
di benne mordenti.

Una pinna che ti è stata svelta:
È tempo di acconsentire qui ai pesci.

E altrove
lo stesso ma in misura minore. Le mura
spaccate in due,
scorgi i parati e il punto in cui spiccava il tavolo.
I soffi di vento che attraversano la casa incompiuta, solo i piani
e una scala nuda.
Scendi subito dietro l'angolo per potervi ritornare.
Troverai una recinzione sbrindellata,
del tessuto squarciato e una colonna sradicata.
Quando ti trascinerai all'interno e incontrerai qualcuno nel corridoio,
rimarrai interdetto. Fino a quando non scoprirai
che anche per lui è così.
Nessuno di voi due
dovrebbe trovarsi lì.

Vi incrociate come se non foste diafani.
Uscendo però con movenze diafane
ricalchi all'indietro ogni traccia

come se non dovesse esserci

alcun
fuori
né il dissolvimento.

 

Traduzione: Antonio Parente

[Saisi oman talon]

finnisch | Jarkko Tontti

Saisi oman talon, omistaisi kuudet seinät
                      suojamuurit.
Saisi talon ilman naapureita,
saisi meren ilman rantoja.

Saisi kuusikerroksisen talon,
ampuisi jousella ohikulkijoita.
Olisi kuningas, isä kuolisi ja olisi isä
                      isän paikalla.
Saisi tuhat puuta pihaan, omenapuuta
                      päärynäpuuta
                      kirsikkapuuta
                      luumupuuta
näkisi niiden latvasta taivaan
näkisi rannassa kivitalot, olisi niidenkin keskellä
näkisi kellareiden sukupolvet ja kärsivälliset säilykkeet.
Olisi joka päivä Juhla
portaat joka suuntaan, olisi saunassa yksin, kaksin
                                       rakastaisi
                                       olisi talo, saisi
                                       saman tien.

© Jarkko Tontti
aus: Vuosikirja
Helsinki: Otava, 2006
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

[Avrebbe una casa propria]

italienisch

Avrebbe una casa propria, possederebbe sei muri
                                            i baluardi.
Avrebbe una casa senza vicini,
avrebbe un mare senza sponde.

Avrebbe una casa a sei piani,
tirerebbe con l’arco ai passanti.
Sarebbe un re, il padre morirebbe e sarebbe padre
                      al posto del padre.
Avrebbe mille alberi in cortile, un melo
                      un pero
                      un ciliegio
                      un prugno
dalle loro cime vedrebbe il cielo
vedrebbe le case sulla riva, sarebbe tra quelle
vedrebbe generazioni e le pazienti conserve delle cantine.
Sarebbe ogni giorno Festa
scale in ogni direzione, nella sauna sarebbe da solo, in due
                                            amerebbe
                                            ci sarebbe una casa, l’avrebbe
                                            allo stesso tempo.

Traduzione: Antonio Parente

Kehtolaulu

finnisch | Pauliina Haasjoki

Pääskyset lentävät matalalla, tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee lepakoita. Tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee kapistuksia, kynäveitsi ja okariino,
murhe ja pakomatka. Lepakot lentävät siivet
jännittyneinä. Pääskyset lentävät pingottuneina
ja saavuttavat kaiken mutta menettävät paljon.
Lepäävät aamun suussa kaikkensa antaneina.
 
Mutta heidät on uuvuttanut leikki, karkelo, vauhti.
Häikäilemätön itsensä tuuleen heittäminen on heidät
uuvuttanut. Ja niin on heidät väsyttänyt uskollisuus,
kirkon katon alla pesiminen, ankara suuri laulu
joka painautuu kaulalle. Selkään. Selkäpiihin.
Pääskyset sirkuttavat ja sirppinä leikkaavat taivaan.
 
Kuunsirppinä kuu leikkaa taivaan. Pääskynen lepää
illan suussa lennossa silmät auki. Silmät auki lepää
lepakko. Lapsi avaa käsivartensa ja räpyttelee pihalla
vielä ennen kuin nukkumaan mennään, tulee lepo
vaatimalla vaatimaan. Lapsi, lepakko, pääsky, kuu.

© Pauliina Haasjoki
aus: Pääskynen ja lepakko
Helsinki: Otava, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Ninnananna

italienisch

Le rondini volano basse, il vento le afferra
e diventano pipistrelli. Il vento li afferra
e diventano oggetti, temperino e ocarina,
tristezza e via di fuga. I pipistrelli volano le ali
concitate. Le rondini volano tese
e raggiungono tutto ma perdono molto.
Riposano al mattino dopo aver dato tutto.

Ma è il gioco, lo svago, la velocità a spossarle.
Gettare sfrontatamente se stesse nel vento è per loro
estenuante. E così è la fede a spossarle,
nidificare sotto il tetto della chiesa, un alto canto severo
che grava sul collo. Sul dorso. Sulla colonna vertebrale.
Le rondini cinguettano intersecando il cielo come un falcetto.

La luna come falce lunare interseca il cielo. La rondine riposa
alla sera in volo con gli occhi aperti. Gli occhi aperti riposa
il pipistrello. Il bambino spiega le braccia e le agita in cortile
ancora prima di andare a letto, giunge il riposo
ed esige di esigere. Il bambino, il pipistrello, la rondine, la luna.

Traduzione: Antonio Parente

Synopsis

finnisch | Jarkko Tontti

Avataan suu. Tehdään mies, nainen. Jekutetaan niitä, potkitaan ulos omenan kuoret hampaiden välissä. Unohdetaan hana valumaan. Hukutetaan kaikki, melkein. Vaihdetaan kertojaa.

Karataan Egyptistä, eksytään. Saadaan ohjeita, pistetään ne arkkuun, laitetaan kansi tiukasti kiinni. Tönitään alkuasukkaita, viedään niiden maat. Ollaan tuhmia, naureskellaan profeetoille. Joudutaan Babyloniin, päästään pois.

Vaihdetaan kertojaa.

Synnytään oudosti, saadaan papoilta lahjoja. Lähdetään Interrailille, perustetaan rockbändi. Faneja tulee. Kuollaan näyttävästi,  kummitellaan.  Vaihdetaan kertojaa.

Muistetaan mitä muistetaan, kirjataan se ylös. Tulkitaan miten sattuu, kerrotaan muillekin.

Odotellaan.

Vaihdetaan kertojaa.

© Tontti Jarkko
aus: Vuosikirja
Helsinki: Otava, 2006
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Synopsis

italienisch

Si apre la bocca. Si fa l'uomo, la donna. Li si inganna, si buttano fuori a calci con le bucce di mela tra i denti. Ci si dimentica il rubinetto aperto. Si affogano tutti, quasi. Si cambia il narratore.

Si fugge dall’Egitto, ci si perde. Si ricevono indicazioni, le si ficcano nella funerea arca, se ne chiude saldamente il coperchio. Ci si scontra con gli indigeni, ci si impossessa delle loro terre. Ci si comporta da birbanti, si deridono i profeti. Si accorre in Babilonia, si scappa via.

Si cambia il narratore.

Si nasce in modo strano, si ricevono doni dai nonni. Si parte in interail, si fonda un gruppo rock. Arrivano i fan. Si muore in modo splendido, si perseguitano gli altri da fantasmi.

Si cambia il narratore.

Ci si ricorda solo di ciò che si ricorda, lo si registra. Si interpreta a caso, lo si racconta agli altri.

Si attende.

Si cambia il narratore.

Traduzione: Antonio Parente

Suggestio

finnisch | Kaisa Ijäs

Aamu kuin myyttinen muna, jonka herätyskellon fanfaari rikkoo.
Murtaudut päivän sisään: se on laakea kuin sunnuntai.

Mustarastas kuokkii hiljaisuuden lähdettä, sen mahdollisuutta
olla mitä tahansa. Maasta nousee arvaamattomia pyyteitä,
resitatiiveja kuin aavistuksia kiipeää lihaa pitkin ohimollesi.

Kohtaat keskipäivän aaveet jossakin tuskan alajuoksulla,
hiljaisuuden ja musiikin risteyksessä, missä
mielesi kamarit ovat paljaat, tunteikko portin takana tiheä.

Unelmien höyryävät hevoset valmistautuvat hyppyyn
mutta viulut on lyöty seinille kuin aseet, ja vasta hämärän
helikopterien laskeutuessa, alat kieriä pitkin kadotettua
valtatietä, kasvattaa itsesi pimeässä viihtyviä puolia.

© Kaisa Ijäs
aus: Siskot, veljet
Helsinki: Teos, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Suggestione

italienisch

La mattina come l`uovo mitico rotto dalla fanfara della sveglia.
Ti introduci furtivo nel giorno: e piatto come una domenica.

Il merlo sarchia la fonte del silencio, la sua possibilita
di essere qualsiasi cosa. Dalla terra si levano
ambizioni inattese, recitativi come premonizioni si incerpicano
lungo la carne sulle tue tempie

Incontri i fantasmi del meriggio da qualche parte
sul basso corso dell`angoscia, nella convergenza di silenzio
e musica, dove le camere della tua mente sono spoglie,
un concentrato di sentimenti dietro il cancello denso.

I cavalli vaporosi dei sogni si preparano al salto
ma i violini vengono martellati contro i mure come armi,
e soltanto mentre atterrano gli elicotteri del crepuscolo inizi
ad accrescere i lati di te stesso che godono al buio.

Traduzione: Antonio Parente

[Ajattelin tämän liian hitaasti]

finnisch | Pauliina Haasjoki

Ajattelin tämän liian hitaasti
ja liikoja oli minussa.
Muutakin kuin piiskutus ja valo,
mutta lähinnä kuitenkin ne, nyt vain ne.
Jälkeeni on jäänyt muutamia aukinaisia
kirjoja ja jotain avonaista.

© Pauliina Haasjoki
aus: Ikkunassa on huone
Helsinki: Nihil Interit, 1999
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10

[Sono stata troppo tempo a pensarci]

italienisch

Sono stata troppo tempo a pensarci
e l’eccesso fu in me.
Anche altro che pigolii e luci,
comunque sopratutto quelli, ora solo quelli.
Mi sono lasciata alle spalle pochi libri
aperti e qualcosa di schiuso.

Traduzione: Antonio Parente

KIILAUS

finnisch | Jouni Inkala

Kiusa juttuko?
Ei, ei olla kaupan kassalla.
Tämä tapahtuu lähempänä.

Muisto tunkee
ensimmäisenä mieleen juolahtaneen kylkeen.
Uusrikas, numeroa tekevä, nousukas
ja käy kuten tavallisesti.

Arempi taipuu toisen tahtoon,
antaa tilaa vierellään.
Kaksi muistoa virtaa hetken rinnakkain
eri kokoisina, eri lämpöisinä.

Ne ovat keskenään eri veriryhmää
samaan suoneen sopimattomia.

Vaikka kuinka ovat saman suvun kasvatteja
toinen tuskin asettaa toisen puolesta
etu- ja keskisormeaan
pyhän kirjan kannelle.

© Juoni Inkala
aus: Kesto avoin
Helsinki: Siltala, 2013
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin, 2015

INCUNEARSI

italienisch

Una cosa fastidiosa?
No, non siamo alla cassa del negozio.
Ciò accade più vicino.

Il ricordo balugina a fianco
del ricordo sovvenuto per primo.
Noveau riche, borioso, arrampicatore sociale
e va come al solito.

Più sensibile si piega alla volontà altrui,
fa spazio accanto a sé.
Due ricordi scivolano per un istante in parallelo
di dimensioni diverse, a temperature differenti.

Reciprocamente appartenenti a diversi gruppi sanguigni
inadatti alla stessa vena.

Pur essendo pupilli della stessa famiglia
è improbabile che uno sistemi per l'altro
il suo dito indice e medio
sulla copertina del libro sacro.

Traduzione di Antonio Parente

IKAROS HELSINGISSÄ

finnisch | Jouni Inkala

Vasta neljä tuhatta vuotta ystävänsä jälkeen
nainen hyppäsi tavaratalon kolmannen
kerroksen parvelta alas. Kun hänen
ruumiinsa mätkähti hajuvesiosaston lattiaan
kuin nyrkkeilysäkki, pysähtyivät myyjät
hetkeksi, kuin uutistoimisto, sodan ensimmäisen
ilmataistelukuvan nähdessään. Sen jälkeen
joku sanoi, mikähän hullu, ja poliisin,
ambulanssin tultua nainen peiteltiin
syksyisen ruusupenkin tapaan, ja vietiin nopeasti
pois. Muutama veritahra siivottiin. (Mikähän
hullu.) Pesuveden väri muistutti kreikkalaista
puolikuivaa viiniä. Sellaista jonka maku
on viipyvä, notkea ja hieman tamminen.
Sen jälkeen ostamisen ja myymisen hälinä
unohtivat naisen. Sairaalan ruumishuoneessa
hän makasi päivän, kaksi. Kukaan ei tullut
kysymään hänen peräänsä, Hän makasi pussissaan
arvokkaasti, selin, kuten suuret hallitsijat.
Kaikki mitä hän oli toivonut elämältä
näkyi vielä, joitakin hetkiä, vastahakoisesti
                                          kasvoilta.

© Jouni Inkala
aus: Kirjoittamaton
Helsinki: WSOY, 2002
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin, 2015

ICARO A HELSINKI

italienisch

Soltanto quattromila anni dopo il suo compagno
la donna si buttò giù dal balcone del terzo piano
dei grandi magazzini. Quando il suo
corpo tonfò sul pavimento del reparto profumi
come un sacco da boxe, le commesse si fermarono
per un attimo, come l'agenzia stampa in guerra alla vista
della fotografia del primo combattimento aereo. Poi
qualcuno disse, qualche pazzo, e dopo l'arrivo
della polizia, dell'ambulanza la donna fu coperta
come si copre il letto di rose in autunno, e fu portata via
celermente. Alcune macchie di sangue vennero pulite. (Qualche
pazzo.) Il colore della lavatura ricordava quello di un vino
greco demi-sec. Quello con un sapore
persistente, non aggressivo con una punta di quercia.
Poi la confusione degli acquisti e delle vendite
fece dimenticare la donna. Nella camera mortuaria dell'ospedale
rimase un giorno, due. Non venne nessuno
a chiedere di lei. Giaceva nel sacco
con dignità, supina, come i grandi sovrani.
Tutto quello che aveva desiderato dalla vita
si scorgeva ancora per qualche attimo, con riluttanza
sul suo viso.

Traduzione di Antonio Parente

Instinktea

tschechisch | Jaromír Typlt

Až se naši psi sdruží do smeček
a rozechvěle s temnou urputností se vydají
zákonům Věčného Úniku
a jen občas se zastaví
pozorně vtáhnou tisíce pachů
vztyčenými slechy zachytí vyjící improvizace větru
vymění si žhnoucí pohledy a rozběhnou se dál
pak už snad bude stát za to si v nepřerušitelném tichu
pojištěných bytů znovu přečíst zažloutlé dopisy
Až se směšně dávné zvyky našich psů rozpustí
v ostražitém kolektivním instinktu
a dálky se slijí v zarývavou stopu
tisíců vytržených osamělců
pak už snad bude stát za to roztrhat staré listy
a v dešti padajících útržků luštit nová oslovení
Až psi dorazí na dohled našich panelových měst
a s nevyzpytatelně chladným klidem si vyčkávavě lehnou
občas divoce štěknouce jen tak do ozvěny
pak už snad bude stát za to
pomalým krokem vyjít na balkóny
a vidět že oni vidí

© Jaromír Typlt
aus: Ztracené peklo
Praha: Český spisovatel, 1994
ISBN: 80-202-0497-0
Audio production: Jan Trojan

Instinktea

italienisch

Quando i nostri cani si raggruppano in branchi
e vibranti con truce ferocia si consegnano
alle leggi della Fuga Eterna
e solo a tratti si fermano
attentamente inalano mille odori
con le orecchie tese registrano le ululanti improvvisazioni del vento
si scambiano sguardi accesi e poi continuano la loro corsa
allora forse varrà la pena nel silenzio ininterrompibile
di appartamenti assicurati di rileggere le lettere ingiallite
Quando le abitudini ridicolamente remote dei nostri cani si dissolveranno
nel vigilante istinto collettivo
e le distanze confluiranno nella traccia scavata
da migliaia di solitari irradicati
allora forse varrà la pena di strappare i fogli vecchi
e nella pioggia di pezzetti cadenti decifrare nuove allocuzioni
Quando i cani giungeranno alla vista delle nostre città prefabbricate
e con una quietezza incomprensibilmente fredda si accucceranno in attesa
di tanto in tanto abbaiando ferocemente così solo all'eco
allora forse varrà la pena
di raggiungere i balconi a piccoli passi
e vedere che loro vedono

Traduzione: Antonio Parente

Zaživa

tschechisch | Jaromír Typlt

Píšu o tom
a nechci na to myslet

Nemám potuchy
proč se vždycky upnu na jedno slovo
nějaké takové slovo
na kterém nakonec ztroskotám

„To se ti stalo ještě

            zaživa?“

            Toho odpoledne jsem se v tom trochu potácel
             vzadu po louce
             a z trávy mě sledovala černobílá kočka
             Byl to můj konec
             Najednou jsem viděl že k ní všechno vede
             a že se jí
             jak tam sedí
             nedokážu vyhnout

             Viděl jsem se jak natruc měním směr
             a mířím jinam
             jenom kvůli ní
             ale stejně průhledně marně
             zase jinam zase nazpátek

             Buď nepřímo k ní
             Nebo rovnou

             Uzel se stahoval dokud přede mnou neutekla

Uzel
zase jedno z těch slov

Sotva se za nějakým takovým pustím
už na jeho místě začne číhat něco
s čím jsem si vůbec nikdy neměl začínat

A pak už nepomůže ani škrt ani útěk
za jiným slovem
            Žádné není jiné
A všechna si to navzájem umějí připomenout

Necítím už báseň ale jen studený stisk
že nikdo z nás živých
by asi nechtěl doopravdy vědět
natož prožít
co může taky znamenat

            zaživa

            Dokud to přede mnou neuteče
            Jako tenkrát

© Jaromír Typlt
aus: Stisk
Praha: Torst, 2007
ISBN: 978-80-7215-324-4
Audio production: Jan Trojan

In vita

italienisch

Ne scrivo
e non voglio pensarci

Non ho idea
del perché mi fisso sempre su una sola parola
su qualche parola così
sulla quale alla fine mi areno

“Ti è successo quando eri ancora

           in vita?”

           Quel pomeriggio mi aggiravo titubante
           all'indietro sul prato
           e dall'erba mi seguiva lo sguardo di una gatta bianca e nera
           Fu la mia fine
           All'improvviso vidi che tutto conduceva a lei
           e che io
           visto che era ferma lì
           non avrei potuta evitarla

           Mi vidi mentre come per dispetto cambiavo direzione
           dirigendomi altrove
           soltanto per causa sua
           ma altrettanto chiaramente invano
           di nuovo altrove di nuovo indietro

           O verso di lei indirettamente
           O direttamente

           Il nodo si stringeva finché non scappò via davanti a me

Il nodo
ancora una volta una di quelle parole

Non appena cerco di seguirne una
subito al suo posto è in agguato qualcosa
con la quale non avrei mai dovuto brigare

E poi non aiuta più né il cassare né la fuga
verso un'altra parola
           Nessuna è diversa
E tutte sono capaci di ricordarselo a vicenda

Non sento più la poesia ma solo una gelida stretta
che nessuno di noi vivi
non vorrebbe forse davvero sapere
né tantomeno viverla
cosa può significare

           in vita

           Finché non fugge davanti a me
           Come allora

Traduzione: Antonio Parente

To naráží řeč

tschechisch | Jaromír Typlt

Ležím
 na podloží
 sotva slyšitelných
 drnčení a hukotů.
 Sotva slyšitelných,
 ale vytrvalých. Prosazují se
 a odspodu do mě vnikají,
 přenášejí se na mě, lehce,
 ale velmi velmi lehce
 mě
 pobolívají.
 Jako by něco drhlo
 mezi stropem a podlahou,
 někde tam, kde se od sebe ještě nedají rozeznat.
 Zvlášť to vysoké,
 málem až jasné,
 chvílemi přerušované
 chvění.
 To naráží řeč.
 Asi spolu o patro níž mluví ženské.
   

© Jaromír Typlt
aus: Nejlepší české básně 2009
Brno: Host, 2009
ISBN: 978-80-7294-335-7
Audio production: Jan Trojan

Allude il discorso

italienisch

Steso
sul sottosuolo
di acciottolii e brusii
a malapena udibili.
A malapena udibili,
ma persistenti. Prorompono
e dal basso penetrano in me,
mi contaminano, lievemente,
ma davvero molto lievemente
mi
fanno un po' male.
Come se qualcosa sfregasse
tra il soffitto e il pavimento,
da qualche parte lì, dove non si riesce ancora a distinguerli.
Soprattutto quella vibrazione
alta,
quasi percepibile
a tratti interrotta.
Allude il discorso.
Forse al piano di sotto conversano delle donne.

Traduzione: Antonio Parente

(kehruulaulu)

finnisch | Johanna Venho

1.

Kehrään pitkää lankaa,
laskeudun sitä pitkin veteen,
mustuaiseen, lähteensilmään,
tiedän että olet täällä.
Hautakivikirjaimien läpi,
läpi kaiken järjen sukellan
taskussa tulinen kekäle
ja lapsen sukat ja kolikoita,
väärää valuuttaa tähän valtakuntaan,
tiedän että olet täällä.
Olihan vuosia, pitkiä, nälkäisiä,
tyhjä ruuhi kolkkasi laituriin,
lukitsit ovia, säikyit vetoa,
toistit tylppiä sanoja,
aikatauluja, lukumääriä,
unipuusta karsittiin oksat.

            Putoilee hahtuvalunta,
            olen kymmenen vuotta
            ja pyydystän kielelle,
            ponnarityttö tähtitaivaan alla
            käy takaperin koulusta kotiin.

Kudon pitkää liinaa,
sitä pitkin laskeudun yöhön,
karautan mustalla ratsulla tielle,
tiedän että olet täällä,
laulu korvan takana, kielen alla,
laulu joka vain sinulla on:
keijunmekkoa, kärsimyskukkaa,
nuotiosavuiset kourat,

anna laulu, anna laulun viedä
viivotinkadulta kinttupolulle,
asvalttikentältä pirunpellolle,
valtakosken vaahdosta laskuojaan,

            sataa armollista lunta,
            hellää hattaraa sataa,
            mennään tätä rataa,
            tiedän että olet  
            siellä missä ennenkin
            kaikki auki, virraten
            kuin kerran ennenkin
 

2.

ptruu sinä hallava hevonen,
nyt mennään tästä poikki ja pinoon,
hännässä roikkuu se rosvon tytär,
ei kyydistä jää vaikka kuinka reuhdot
jouhissa riippuu kynsin hampain
ja pääsee pilvien päälle

ptruu sinä hallava hevonen,
käy vain tästä keittiön poikki,
pesin lattian äsken, kuurasin penkit,
laitoin kukkia vaasiin ja lauloin lujaa,
se lauluko sinut tänne kutsui,
tempomaan, riuhtomaan,
hulmuharjana tanssimaan?

© Johanna Venho
aus: Yhtä juhlaa
Helsinki: WSOY, 2006
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

(canto della filatura)

italienisch

1.

Filo una lunga fibra,
la seguo scendendo in acqua,
nella pupilla, nella fonte,
so che sei qui.
Attraverso epitaffi,
attraverso l'intera ragione m'immergo
in tasca un tizzone cocente
e i calzini del bambino e monete,
valuta senza valore in questo paese,
so che sei qui.
Erano anni, lunghi, famelici,
un barchino vuoto con fragore contro il pontile,
serrasti le porte, sobbalzasti per la scommessa,
ripetesti morbide parole,
orari, numeri,
si potavano i rami dell'albero di sogno.

            Cadono fiocchi di neve,
            ho dieci anni
            e li pesco sulla lingua,
            una ragazza con la coda di cavallo sotto il cielo stellato
            cammina all'indietro dalla scuola a casa.

Tesso una lunga fusciacca,
la seguo scendendo nella notte,
galoppo su un cavallo nero vicino alla strada,
so che sei qui,
il canto dietro l'orecchio, sotto la lingua,
il canto che solo tu possiedi:
scrofularia, passiflora,
pugni fumanti di bivacco,

dammi un canto, lascia che il canto porti
dalla dirittura a un sentiero sinuoso,
dal campo d'asfalto a quello sassoso,
dalla schiuma del fiume al canale di scolo,

            cade la neve benevole,
            cadono soffici fiocchi,
            seguiamo questo percorso,
            so che sei
            lì dove eri anche prima
            tutto aperto, corrente
            come anche prima una volta

2.

easy tu cavallo bigio,
ora andiamo o la va o la spacca,
sulla coda penzola la figlia del bandito,
resta aggrappata malgrado ti dibatta
è appesa al crine con le unghia e con i denti
e raggiunge le nuvole

easy tu cavallo bigio,
vai solo da qui per la cucina,
ho appena lavato il pavimento, lucidato le panche,
ho sistemato i fiori nei vasi e ho cantato forte.
ti ha richiamato qui il canto,
a tirare, a strappare,
a danzare criniera al vento?

Traduzione: Antonio Parente

Viisi

finnisch | Lauri Otonkoski

Eikö mikään muka lakkaa?

...olen nähnyt ihmisen loppuvan, puro,
joka unohti
myötäillä maata ja kamaraa

Ajateltiinko jossain: ihmisellä on joku arvo!

...vaikka aurinko ja puu
osasivat kaiken tähdellisen
ennen meitä,
ja tähdet taiteilevat etäämpänä kuin estetiikka,
ja kanat, jotka tässä ympärillä lepuuttavat
kukonsärkemiä hermojaan, ovat selkeämpiä otuksia

Kolmestiko voi ihmisen hylätä, päivässä?

...ja se neljäs, raskaasti kertautuva

Ja viides.

© Lauri Otonkoski
aus: Musta oli valkoinen
Helsinki : WSOY, 1995
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

Cinque

italienisch

E' davvero possibile che nulla cessi?

...ho visto un uomo ormai alla fine, un ruscello,
che dimenticò
di costeggiare la terra e la sua superficie

Si è mai pensato da qualche parte: l'uomo ha un qualche valore!

...anche se il sole e la luce
sapevano tutto ciò che è essenziale
prima di noi,
e le stelle sono in bilico ancora più in là dell'estetica,
e le galline, che qui intorno fanno riposare
i loro nervi scossi dal gallo, sono le creature più lucide

Si può abbandonare una persona per tre volte, in un sol giorno?

...e la quarta, una spietata conferma

E la quinta.

Traduzione: Antonio Parente

Olen kaiken armoilla täällä

finnisch | Johanna Venho

Olen kaiken armoilla täällä.
Minussa ei ole seiniä, ei rakentunut koskaan.
Tuuli kieputtaa roskia sisään, sahanpuruneuloja,
hopeapapereita. Tuo tervapastillintuoksuinen vanhus,
olen kasvojen verkon joka säikeessä. Pian ohi.
Ei suojakilpiä; sanasi sihahtavat minuun
kuin sula tina veteen, kun istut vastapäätä,
silmäni auki ja sinisiksi säpsähtäneet
levottomat tädykkeet, imevät imevät

© Johanna Venho
aus: Postia Saturnukseen
Helsinki: WSOY, 1998
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

Sono alla mercé di tutti qui

italienisch

Sono alla mercé di tutti qui.
In me non ci sono pareti, non si è mai costruito.
Il vento spinge dentro un vortice di rifiuti, polvere aguzza di legno,
carte argentate. Quel vecchio che odora di pasticche al catrame,
sono in ogni fibra della tela del volto. Presto finita.
Nessuna difesa: le tue parole sibilano in me
come lo stagno fuso nell'acqua, quando mi siedi di fronte,
i miei occhi aperti e le veroniche inquiete
spaurite d'azzurro, succhiano succhiano

Traduzione: Antonio Parente