Anna Amber-Monta
polish
Kehtolaulu
Pääskyset lentävät matalalla, tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee lepakoita. Tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee kapistuksia, kynäveitsi ja okariino,
murhe ja pakomatka. Lepakot lentävät siivet
jännittyneinä. Pääskyset lentävät pingottuneina
ja saavuttavat kaiken mutta menettävät paljon.
Lepäävät aamun suussa kaikkensa antaneina.
Mutta heidät on uuvuttanut leikki, karkelo, vauhti.
Häikäilemätön itsensä tuuleen heittäminen on heidät
uuvuttanut. Ja niin on heidät väsyttänyt uskollisuus,
kirkon katon alla pesiminen, ankara suuri laulu
joka painautuu kaulalle. Selkään. Selkäpiihin.
Pääskyset sirkuttavat ja sirppinä leikkaavat taivaan.
Kuunsirppinä kuu leikkaa taivaan. Pääskynen lepää
illan suussa lennossa silmät auki. Silmät auki lepää
lepakko. Lapsi avaa käsivartensa ja räpyttelee pihalla
vielä ennen kuin nukkumaan mennään, tulee lepo
vaatimalla vaatimaan. Lapsi, lepakko, pääsky, kuu.
From: Pääskynen ja lepakko
Helsinki: Otava, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10
Kołysanka
Jaskółki nisko latają, wiatr się w nie wbija,
stają się jak nietoperze. Wiatr się w nie wbija,
i stają się jak przedmioty, jak scyzoryk, jak okaryna,
smutek i ucieczka. Nietoperze lecą ze skrzydłami
rozwiniętymi. Jaskółki lecą napięte jak struny,
zyskują wszystko, lecz i tracą wiele.
Odpoczywają z rana dawszy z siebie wszystko.
Wyczerpała je zabawa, figle i pęd.
Wyczerpane przez trzepot bezlitosnego
wiatru. I tak zmęczyła je ufność,
lepienie gniazda pod sklepieniem katedry, surowa, smutna pieśń,
która grzęźnie w gardle. W plecach.
Jaskółki szczebiocą i tną niebo jak sierpy.
Sierp księżyca tnie niebo. Jaskółka odpoczywa
o zmierzchu lecąc z otwartymi oczami. Z otwartymi oczami odpoczywa
nietoperz. Na podwórku dziecko rozpościera ręce i trzepoce
zanim jeszcze pójdzie spać, sen nadchodzi
nieubłaganie. Dziecko, nietoperz, jaskółka, księżyc.