Olli Heikkonen 
Translator

on Lyrikline: 9 poems translated

from: немецкий to: финский

Original

Translation

da kann ja kein mensch mehr

немецкий | Kathrin Schmidt

da kann ja kein mensch mehr stehen mit seinem gewehr wo die
grenzlinien übereinanderfallen und kein dazwischen ist und kein wort
seine  färbung dem anderen überläßt

er aber stehn soll mit seinem gewehr und die wortfarben wechseln und
zwischen den linien einen raum auftun für einen postenturm und
ein nachtsichtgerät und einen sehr langen atem

der nicht seiner ist und den er nicht üben kann ohne nachsicht und ohne
daß ihn ein anderer mensch zwischen die beine nimmt zwischen die arme zwischen
den linien die dann einfach mal eine weile ohne ihn auskommen müßten

und seinen posensturm und sein nachwichsgerät daß er dann gar nicht mehr
wüßte was eigentlich dran ist an seinem gewehr und dem schuß den er löst
um seinen verstoß zu vertuschen gegen die geltende regel daß da wo zwei linien

übereinanderfallen kein raum sein kann

© Beim Verlag
from: Go-In der Belladonnen
Köln: Kiepenheuer & Witsch, 2000
ISBN: 3462029339
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

eihän siinä enää voi ihminen

финский

eihän siinä enää voi ihminen kivääreineen seistä missä
rajalinjat kaatuvat toistensa yli eikä mitään ole siinä välissä eikä mikään sana
päästä värejään yli

mutta hänen täytyy kivääreineen seistä ja vaihdella sanojen väritystä ja
linjojen väliin avata tila vartiotornia ja
pimeätähtäintä ja kovin syvää hengenvetoa varten

joka ei ole hänen ja jota hän ei voi toistaa ilman lempeyttä ja ilman
että toinen ihminen ottaa hänet jalkojen väliin käsien väliin linjojen
väliin joiden täytyy vain sitten tulla hetki toimeen ilman häntä

ja hänen poseerauskiihkoaan ja juhlakulkuskonettaan niin että hän ei sitten enää
laisinkaan tiennyt mitä hänen kiväärissään on ja mitä laukauksessa jonka hän päästää
pimittääkseen rikkeensä sitä vallitsevaa sääntöä kohtaan että siellä missä kaksi linjaa

kaatuu toistensa yli ei voi olla tilaa

Translated by Olli Heikkonen
© by Olli Heikkonen

quittenpastete

немецкий | Jan Wagner

wenn sie der oktober ins astwerk hängte,
ausgebeulte lampions, war es zeit: wir
pflückten quitten, wuchteten körbeweise
gelb in die küche

unters wasser. apfel und birne reiften
ihrem namen zu, einer schlichten süße -
anders als die quitte an ihrem baum im
hintersten winkel

meines alphabets, im latein des gartens,
hart und fremd in ihrem arom. wir schnitten,
viertelten, entkernten das fleisch (vier große
hände, zwei kleine),

schemenhaft im dampf des entsafters, gaben
zucker, hitze, mühe zu etwas, das sich
roh dem mund versagte. wer konnte, wollte
quitten begreifen,

ihr gelee, in bauchigen gläsern für die
dunklen tage in den regalen aufge-
reiht, in einem keller von tagen, wo sie
leuchteten, leuchten.

© Berlin Verlag
from: Achtzehn Pasteten
Berlin : Berlin Verlag, 2007
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin 2010

kvittenipiiras

финский

lokakuinen ripustus oksistossa,
lommoisina lyhtyset, oli aika
ottaa talteen kvittenit, kantaa korit
keltaista kotiin

veden alle. päärynä, omppu kypsyy
muistuttamaan nimeään, makeuttaan –
toisin tekee kvitteni puussaan perä-
nurkassa minun

aakkosissa, puutarhan latinassa,
tuoksu kovaa, vierasta. viipaloimme
neljään osaan hedelmälihan (neljä
isoa kättä,

kaksi pientä) aaveina mehumaijan
höyrytessä, lisättiin makeus, lämpö,
ponnistukset nyt siihen, jonka raakuus
ei sovi suuhun.

kuka voisi ymmärtää kvitteneitä,
lasipurkkirivejä kellarissa
varten pitkää pimeää, päivä, kun ne
loistivat, toistuu.

Käännös: Olli Heikkonen

weihnachten in huntsville, texas

немецкий | Jan Wagner

„Es ist so, als ob man an einem Bahndamm wohnt.
                        Zuerst achtet man noch auf jeden Zug, dann hört man
                        sie einfach nicht mehr.“

                      - ein Einwohner von Huntsville -

als der strom an diesem abend
zusammensackte, flackerten die lampen
am weihnachtsbaum, erloschen. in der ferne
der spätzug. wir, die nacht, der bratenduft -
die gänse schwammen friedlich in den seen
aus weißem porzellan. im mondlicht
die abgenagten knochen der veranden.
wir lauschten auf die leicht bewegte wiege
des großen waldes, der die stadt umfängt,
dann kehrten die choräle ins radio zurück.
in jedem fernseher saß ein präsident.
der bahndamm, ohne anfang, ohne ende.
der gänsebraten.

© Berlin Verlag
from: Guerickes Sperling
Berlin : Berlin Verlag, 2004
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin 2010

joulu huntsvillessä, teksasissa

финский

”On kuin asuisi radan varressa.
                        Ensin huomioi jokaisen junan, sitten niitä
                        ei yksinkertaisesti enää kuule.”

                        — eräs Huntsvillen asukas —

kun tuona iltana virta
lysähti kasaan, lepattivat lamput
joulukuusessa, sammuivat. kaukana
viimeinen juna. me, yö, paistin tuoksu –
hanhet lipuivat kiireettä valkeissa
posliinijärvissä. kuun valossa
kuistien kalutut luut.
kuulostelimme suuren metsän
kevyesti liikkuvaa kehtoa,
joka ympäröi kaupungin.
sitten koraalit palasivat radioon.
joka televisiossa istui presidentti.
ratapenkka vailla alkua, vailla loppua.
hanhenpaisti.

Käännös: Olli Heikkonen

störtebeker

немецкий | Jan Wagner

„Ich bin der neunte, ein schlechter Platz.
Aber noch läuft er.“

(Günter Eich)

noch läuft er, sieht der kopf dem körper zu
bei seinem vorwärtstaumel. aber wo
ist er, er selbst? in diesen letzten blicken
vom korb her oder in den blinden schritten?
ich bin der neunte und es ist oktober;
die kälte und das hanfseil schneiden tiefer
ins fleisch. wir knien, aufgereiht, in tupfern
von weiß die wolken über uns, als rupfe
man federvieh dort oben – wie vor festen
die frauen. vater, der mit bleichen fäusten
den stiel umfaßt hielt, und das blanke beil,
das zwinkerte im licht. das huhn derweil
lief blutig, flatternd, seinen weg zu finden
zwischen zwei welten, vorbei an uns johlenden kindern.

© Berlin Verlag
from: Guerickes Sperling
Berlin Verlag, 2004
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin 2010

störtebeker

финский

”Olen yhdeksäs, huono sijoitus.
                             Mutta hän juoksee vielä.”
                             (Günter Eich)

hän juoksee vielä, ja pää näkee ruumiin,
se eespäin hoippuu. mutta missä itse
hän on nyt? katseen viime välähteissä
korissa vai tuon juoksun sokeudessa?
yhdeksäs sija, ollaan lokakuussa;
jo viiltää kylmä sekä köyden hamppu.
rivissä kyyristymme, pilvitupot yllä
kuin siipikarjaa kynittäisiin siellä –
kuin naiset ennen juhlimista. isä
kalpeanyrkkisenä puristeli vartta,
ja kiiltävänä kirveenterä iski
valossa silmää. silloin kana juoksi
räpyttäen verisenä, etsi kahden
maailman rajaa, ohitti meidät, rääkyvät lapset.

Käännös: Olli Heikkonen

militärmuseum

немецкий | Kathrin Schmidt

neben dem haupteingang lagerten schweigend die postentiere,
der lüfter schnetzelte rangabzeichen,verstummte.
schmelzendes trachtengrün, wie es aus den vitrinen hinabging
aufs freigelände, immer der melde nach, den nervösen
brennesselschwärmen!

ich trug deine dienstzeit am körper, schickte die juckenden
stellen ins blut, bis das kleid verschorfte. in meiner tasche die
kindersoldaten fiepten und fiepten, daß die staubkruste sacht
von der eskaladierwand platzte. es fehlten flexibel bespannte
strukturen und zielscheibenwischer.

ich hatte nur diese kleinen kindersoldaten dabei, deren münder
nicht einen moment lang zögerten, mich beim namen zu rufen.

© Beim Verlag
from: Go-In der Belladonnen
Köln: Kiepenheuer & Witsch, 2000
ISBN: 3462029339
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

sotamuseo

финский

pääsisäänkäynnin viereen ääneti leiriytyivät vartioeläimet
tuuletin viipaloi arvomerkkejä, vaikeni.
sulaa maastopuvunvihreää, kuinka se valuikaan vitriineistä
avomaastoon, aina juolavehnän väljillä, hermostuneiden
nokkosparvien!

kannoin palvelusaikaasi iholla, kutisevat kohdat
tuikkasin vereen, kunnes se vaate liimautui arveksi. taskussani
lapsisotilaat jatkoivat uikutustaan, niin että tomukerros hiljaa
repesi rynnäkköesteen pinnalta. vielä puuttuivat joustavasti jännitetyt
rakenteet ja maalilasinpyyhkijät.

Translated by Olli Heikkonen

© by Olli Heikkonen



haute coiffure

немецкий | Jan Wagner

der goldene schraubstock des spiegels hielt den blick:
 sie mit roten nägeln, ich mit weißem
 tuch bedeckt wie ein museumsstück.

 dicht über meinen ohren zwitscherte
 die schere. oh duftende dienerschar
 von cremes und flakons! das wasser plätscherte,

 doch unten rotteten auf glatten fliesen
 die flusen sich zusammen gegen uns,
 ein stiller mob mit einem alten wissen.

 draußen heulten hunde, frisch geschnitten
 sträubte sich mein nackenhaar,
 und in mir riß der wolf an seiner kette.

© beim Verlag
from: Probebohrung im Himmel
Berlin: Berlin Verlag, 2001
ISBN: 3-8270-0071-8
Audio production: 2002, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

haute coiffure

финский

peilin kultainen ruuvipenkki piti otteessaan katseen:
hän punaisine kynsineen, minä valkoisine
liinoineni peiteltynä kuin museoesine.

heti korvieni yllä livertelivät
sakset. oi voiteiden ja kristallipullojen
tuoksuva palvelijajoukko! vedet loiskahtelivat,

mutta lattian sileillä laatoilla
kääntyivät hiustukot meitä vastaan,
hiljainen sakki jolla on vanhaa tietoa.

jossakin ulkona ulvoivat koirat, juuri leikatut
niskakarvani nousivat pystyyn,
ja susi minussa tempoili ketjuaan.

Translated by Olli Heikkonen
Copyright by Olli Heikkonen


guerickes sperling

немецкий | Jan Wagner

„...köstlicher als Gold, bar jeden
Werdens und Vergehens...“
- Otto von Guericke -

was ist das, unsichtbar und doch so mächtig,
daß keine kraft ihm widersteht? der kreis
von bürgern rund um meister guericke
und seine konstruktion: die vakuumpumpe,
die auf drei beinen in das zimmer ragt,
vollendet und mit der obszönen grazie
der mantis religiosa. messingglanz,
die kugel glas als rezipient: hier sitzt
der sperling, der wie eine weingeistflamme
zu flackern angefangen hat – die luft
die immer enger wird. vorm fenster reifen
die mirabellen, summt die wärme, wächst
das gras auf den ruinen. an der wand
ein kupferstich vom alten magdeburg.
die unbeirrbarkeit der pendeluhr,
diopter, pedometer, astrolabium;
der globus auf dem tisch, wo eben erst
neuseelands rückenflosse den pazifik
durchschnitten hat, und wie aus weiter ferne
das zähe trotten eines pferdefuhrwerks.
„dieser tote sperling“, flüstert einer,
„wird noch durch einen leeren himmel fliegen.“

© Berlin Verlag
from: Guerickes Sperling
Berlin : Berlin Verlag, 2004
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin 2010

guericken varpunen

финский

”…kultaa kalliimpaa, alkua
                         ja loppua vailla…”
                         - Otto von Guericke -

mikä se on, se näkymätön ja niin mahtava silti,
että mikään voima ei voi sitä vastustaa? joukko
kansalaisia ympäröi mestari guericken
ja hänen rakennelmansa: tyhjiöpumppu,
joka kolmijalkaisena levittää huoneeseen
täydellistä, mantis religiosan
säädytöntä suloisuutta. messinkiloisto,
huipulla lasipallo: siinä istuu
varpunen, joka lepattaa
pirtuliekin tavoin – ilma
joka ohenee. ikkunan edessä
mirabelliluumut kypsyvät, lämpö surisee, ruoho
kasvaa raunioilla. seinällä
kuparipiirros, vanha magdeburg.
järkähtämätön heilurikello,
tähystin, askelkello, tähtimittari;
pöydällä maapallo, missä hetki sitten
uuden-seelannin selkäevä halkoi
tyyntä valtamerta, ja kuin kaukaisuudesta
sitkeä valjakon ravi.
”tämä kuollut varpunen”, kuiskaa joku,
”lentää vielä läpi tyhjän taivaan.”

Käännös: Olli Heikkonen

champignons

немецкий | Jan Wagner

wir trafen sie im wald auf einer lichtung:
zwei expeditionen durch die dämmerung
die sich stumm betrachteten. zwischen uns nervös
das telegraphensummen des stechmückenschwarms.

meine großmutter war berühmt für ihr rezept
der champignons farcis. sie schloß es in
ihr grab. alles was gut ist, sagte sie,
füllt man mit wenig mehr als mit sich selbst.

später in der küche hielten wir
die pilze ans ohr und drehten an den stielen -
wartend auf das leise knacken im innern,
suchend nach der richtigen kombination.

© beim Verlag
from: Probebohrung im Himmel
Berlin: Berlin Verlag, 2001
ISBN: 3-8270-0071-8
Audio production: 2002, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

champignons

финский

tapasimme ne metsässä aukiolla:
iltahämärän poikki kaksi retkikuntaa
tarkasteli toisiaan mykkinä. välissämme
hyttysten hermostunut sähkösanomasurina.

isoäitini oli kuuluisa champignons farcis -
reseptistään. hän vei sen mukanaan
hautaan. kaikki hyvä on, hän sanoi,
täytetty itsellään, vain vähällä muulla.

myöhemmin keittiössä painoimme
sieniä korviamme vasten ja pyörittelimme varsia irti –
odottaen sisältä hiljaista naksahdusta,
etsien oikeaa yhdistelmää.

Translated by Olli Heikkonen
Copyright by Olli Heikkonen


botanischer garten

немецкий | Jan Wagner

dabei, die worte an dich abzuwägen -
die paare schweigend auf geharkten wegen,
die beete laubbedeckt, die bäume kahl,
der zäune blüten schmiedeeisern kühl,
das licht aristokratisch fahl wie wachs -
sah ich am hügel gläsern das gewächs-
haus, seine weißen rippen, fin de siècle,
und dachte prompt an jene walskelette,
für die man sich als kind den hals verdrehte
in den museen, an unsichtbaren drähten,
daß sie zu schweben schienen, aufgehängt,
an jene ungetüme, zugeschwemmt
aus urzeittiefen einem küstenstrich,
erstickt an ihrem eigenen gewicht.

© Berlin Verlag
from: Guerickes Sperling
Berlin : Berlin Verlag, 2004
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin 2010

kasvitieteellinen puutarha

финский

siinä, kun pohdin mitä sinulle sanoa –
ääneti pariskunnat haravoitua polkua,
alastomat puut, istutukset peitossa lehtien,
takoraudan viileys aidattujen kukkien,
valo kuin vaha, kelmeä, aristokraattinen –
näin rinteessä kasvihuoneen lasisen,  
sen valkeat kylkiluut, fin de siècle,
ja niin mietin niitä valaanrankoja,
joita museoissa tuijotimme lapsina,
näkymättömiä lankoja, joiden varaan
ripustettuina leijuivat luiset valaat,
ne hirviöt, ikisyvyyksistä rantautuneet,
omaan painoonsa tukehtuneet

Käännös: Olli Heikkonen