Teemu Manninen
finščina
>>BLIND<<
für ihre schönheit blind, muss blind gewesen sein;
vor leidenschaft fast blind, ich müsste denn blind sein!
der blind dem trieb zu bösen taten folgt, dass ich taub und blind,
bin ich denn blind? da wart und guck ich blind mich!
plutos, alt und blind. so ist er denn wirklich blind?
dann blind in der irre, zeus selber ist blind.
blind soll er wieder werden, der auf einem auge blind war.
dass du blind wärest, für seine eigenen angelegenheiten blind.
wenn schon, dann nur blind.
schwachsinnig ist der maulwurf von natur und blind.
blind entfährt die waffe der hand, blind in ihrer liebe zu iason;
dein unglück macht dich blind.
der stab ist blind, wo ich doch schwach nur sehen kann,
der ich blind mich bewege am stock, wart ihr blind.
jawohl, der soll blind sein! tritt auf, blind, wenn auch blind
blind gegenüber allen erfordernissen. nicht ich mache den jungen dir blind,
wenn auch blind, blind gewesen war. dass du blind bist:
da du so blind bist? blind, so blind, sie müssten denn selbst alle blind sein?
nicht eben blind; nicht viel besser als blind.
du bist blind an deinem seelenauge. ich hingegen sehe sehr gut.
wie ich höre, auch blind und taub? bin ich dir so blind als du mich siehst?
und zu allem dem noch lahm und beinahe blind.
du sollst blind gewesen sein, sagt man.
du bist, wenn ich nicht sehr blind bin, aus einem weißen stein
Iz: Das Schiefe, das Harte und das Gemalene. gedichte
Wiesbaden: Luxbooks, 2012
SOKKO
kaunosta tuo sokko on, sokko on täytynyt olla;
sokko on melkein himonsa tähden, sokko mun siis tulis olla!
jos viettiä seuraat ja rikot, oot sokko, että oon kuuro ja sokko,
oonko siis sokko? ootan ja vahdin, itseni sokko!
plutos, vanha ja sokko. siis onko hän todella sokko?
myös on tuo harhaava sokko, on itse zeuskin myös sokko.
jälleen näin sokko on oleva hän, toisesta silmästään sokko.
jotta sä olisit sokko, sä vaateilleen olet siis sokko.
jos sokko siis onkin, niin sokko siis olkoon.
sokko maamyyräkin, luonnostaan on vähämielinen.
niin kädestä kirposi miekka sokko, lemmestä jasoniin sokko;
siks sokko oot turmasi tähden.
on sauvakin sokko, heikkohan näköni on,
vain vaivoin mua ohjaa tää keppi, sokko, olette sen vuoksi sokko. tosiaan,
olkoon tuo
sokko! astuos esiin, sokko, vaikkakin olet sä sokko,
sokko oot edessä vaatimusten. en sinulle poikaa sokkoa tee,
vaikkakin sokko on, sokko tuo ollut. että oot sokko:
niin sokko oot? sokko, niin sokko, niin oltava itsensä kaikkien sokko?
ei sokompi sokko; sen sokompi tuskin kuin sokko.
sielusi silmin oot sokko. mä taasen nään varsin hyvin.
kuulemma yhtä oot kuuro ja sokko? sulleko yhtä oon sokko kuin mut näät?
ja kaiken tän jälkeen myös rampa ja sokko.
sanotaan, että oot ollut sokko.
aineesi, ellen mä aivan oo kauhean sokko, valkoista kiveä on.
suomentanut Teemu Manninen