[Täällä näkee]

Täällä näkee jos ei pelkää
mitään
Mennnä vertailun ulkopuolelle
olla säikyttämättä ketään
sillä.

Kaksi pihlajaa, yksi vaahtera,
metsän rytmi: kolme kuusta, kaksi
mäntyä, haapa, haapa ja koivu.
Näkyy vesi, liikkeessä oleva valo,
sitten lisää vettä, liikkuvia lehtiä
ilmavirta puiden välillä
hyvin kirkas pinta, ajelehtiva
silmä. Nousen
mielessäni ja katson kuikkaa sen
huudon yläpuolelta, luen sen sulat,
pohjassa tummaa vettä,
itsekkäitä kaloja,
levää,
vitaa.

Näen tanssivat hiukkaset
alastomissa magneettipuvuissaan,
kentät liukuvat toistensa sisään,
en vieläkään ole syntynyt
tarpeeksi

© Sirkka Knuuttila
从: Zwischen den Zeilen 1998, Heft 12
Basel: Urs Engeler Editor, 1998
录制: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

[Hier sieht man]

Hier sieht man
wenn man sich vor nichts
fürchtet
ausserhalb den Vergleich gehend
keinen
damit erschreckend.

Zwei Ebereschen, ein Ahorn,
der Rhytmus des Waldes: drei Fichten, zwei
Kiefern, Espe, Espe und Birke
Man sieht Wasser, bewegliches Licht
dann mehr Wasser, bewegliche Blätter
Luftstrom zwischen den Bäumen
eine sehr klare Oberfläche, ein umhertreibendes
Auge. Ich steige hoch
im Sinn und schaue auf den Taucher
oberhalb seines Rufes
zähle seine Federn,
im Boden dunkles Wasser,
selbstsüchtige Fische,
Algen,
Laichkraut.

Ich sehe die tanzenden Partikel
in ihren nackten Magnetanzügen
die Felder gleiten ineinander.
Noch nicht bin ich genug
geboren

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara