Raiskiolla

Pajulintu vaikeroi
Kuunsirppi selällään taivaan tyhjiössä.

Kuin revitty irti jostain suuremmasta
tuohi rungosta, sydän rinnasta.

Jossain muualla, kaukana täältä
joku raapii teräsharjalla hautakivistä
sammalien juuria
pyhittääkseen kadotetun muistoa?
Miten monta vuodenaikaa tunnissa
kun poraan tietä
menneeseen

pajulintu livertää

sydämeni verikammiota
erottava väliseinä
yhdistää ne,
juuri siksi se
yhä sykkii

© Sirkka Knuuttila
从: unveröffentlicht
录制: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin

Auf einer Verwüstung

Ein Fitis jammert
die Mondsichel auf dem Rücken
im Vakuum des Himmels

Wie gerissen aus irgend einem Grösseren
Rinde vom Stamm, Herz aus der Brust

Irgendwo anders, weit von hier
kratzt jemand mit Stahlbürste
Mooswurzeln
von dem Grabstein
um das Verlorene zu heiligen?
Wieviel Jahreszeiten in einer Stunde
wenn ich den Weg
in das Vergangene bohre

der Fitis trillert

die Trennwand zwischen
den Blutkammern meines Herzens
vereinigt sie,
deswegen pulsiert es
immer noch

Übertragen von Sirkka Knuuttila
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara