Johanna Venho

芬兰文

Antonio Parente

意大利文

(kehruulaulu)

1.

Kehrään pitkää lankaa,
laskeudun sitä pitkin veteen,
mustuaiseen, lähteensilmään,
tiedän että olet täällä.
Hautakivikirjaimien läpi,
läpi kaiken järjen sukellan
taskussa tulinen kekäle
ja lapsen sukat ja kolikoita,
väärää valuuttaa tähän valtakuntaan,
tiedän että olet täällä.
Olihan vuosia, pitkiä, nälkäisiä,
tyhjä ruuhi kolkkasi laituriin,
lukitsit ovia, säikyit vetoa,
toistit tylppiä sanoja,
aikatauluja, lukumääriä,
unipuusta karsittiin oksat.

            Putoilee hahtuvalunta,
            olen kymmenen vuotta
            ja pyydystän kielelle,
            ponnarityttö tähtitaivaan alla
            käy takaperin koulusta kotiin.

Kudon pitkää liinaa,
sitä pitkin laskeudun yöhön,
karautan mustalla ratsulla tielle,
tiedän että olet täällä,
laulu korvan takana, kielen alla,
laulu joka vain sinulla on:
keijunmekkoa, kärsimyskukkaa,
nuotiosavuiset kourat,

anna laulu, anna laulun viedä
viivotinkadulta kinttupolulle,
asvalttikentältä pirunpellolle,
valtakosken vaahdosta laskuojaan,

            sataa armollista lunta,
            hellää hattaraa sataa,
            mennään tätä rataa,
            tiedän että olet  
            siellä missä ennenkin
            kaikki auki, virraten
            kuin kerran ennenkin
 

2.

ptruu sinä hallava hevonen,
nyt mennään tästä poikki ja pinoon,
hännässä roikkuu se rosvon tytär,
ei kyydistä jää vaikka kuinka reuhdot
jouhissa riippuu kynsin hampain
ja pääsee pilvien päälle

ptruu sinä hallava hevonen,
käy vain tästä keittiön poikki,
pesin lattian äsken, kuurasin penkit,
laitoin kukkia vaasiin ja lauloin lujaa,
se lauluko sinut tänne kutsui,
tempomaan, riuhtomaan,
hulmuharjana tanssimaan?

© Johanna Venho
从: Yhtä juhlaa
Helsinki: WSOY, 2006
录制: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

(canto della filatura)

1.

Filo una lunga fibra,
la seguo scendendo in acqua,
nella pupilla, nella fonte,
so che sei qui.
Attraverso epitaffi,
attraverso l'intera ragione m'immergo
in tasca un tizzone cocente
e i calzini del bambino e monete,
valuta senza valore in questo paese,
so che sei qui.
Erano anni, lunghi, famelici,
un barchino vuoto con fragore contro il pontile,
serrasti le porte, sobbalzasti per la scommessa,
ripetesti morbide parole,
orari, numeri,
si potavano i rami dell'albero di sogno.

            Cadono fiocchi di neve,
            ho dieci anni
            e li pesco sulla lingua,
            una ragazza con la coda di cavallo sotto il cielo stellato
            cammina all'indietro dalla scuola a casa.

Tesso una lunga fusciacca,
la seguo scendendo nella notte,
galoppo su un cavallo nero vicino alla strada,
so che sei qui,
il canto dietro l'orecchio, sotto la lingua,
il canto che solo tu possiedi:
scrofularia, passiflora,
pugni fumanti di bivacco,

dammi un canto, lascia che il canto porti
dalla dirittura a un sentiero sinuoso,
dal campo d'asfalto a quello sassoso,
dalla schiuma del fiume al canale di scolo,

            cade la neve benevole,
            cadono soffici fiocchi,
            seguiamo questo percorso,
            so che sei
            lì dove eri anche prima
            tutto aperto, corrente
            come anche prima una volta

2.

easy tu cavallo bigio,
ora andiamo o la va o la spacca,
sulla coda penzola la figlia del bandito,
resta aggrappata malgrado ti dibatta
è appesa al crine con le unghia e con i denti
e raggiunge le nuvole

easy tu cavallo bigio,
vai solo da qui per la cucina,
ho appena lavato il pavimento, lucidato le panche,
ho sistemato i fiori nei vasi e ho cantato forte.
ti ha richiamato qui il canto,
a tirare, a strappare,
a danzare criniera al vento?

Traduzione: Antonio Parente