Olli Heikkonen
[Öisin taivas kiiltää kuin hylkeen nahka...]
[Öisin taivas kiiltää kuin hylkeen nahka...]
Öisin taivas kiiltää kuin hylkeen nahka,
johon kultaiset loiset nakertavat reittejään,
kunnes iho irtoaa liuskoina
kuin kuiva kääre. Niin paljastuvat
tehtaat ja laitokset, joissa työ tehdään
vapisevin sormin ja rohtunein huulin,
tämä perkaajien suomuinen työ.
Ja niin paljastuvat parakit,
joissa hiki syö patjaa ja huulipuna tahraa,
paljastuvat ydinsukellusveneet,
alusten moottorit ja rungot, jotka uppoavat
hitaasti satama-altaaseen.
Niin paljastuu Vladivostok,
kaupunki vailla viemäreitä,
joihin voisit huuhtoa unelmat
yhtä helposti kuin kasvoilta lian.
Mutta älä huoli, Igor, mutaan keitetty
kahvi kyllä aukaisee silmät ja mutristaa suun,
ärtsy borsts panee suolen toimimaan
ja vitamiini B pitää lopusta huolen.