Merja Virolainen
[Nousemme sängyltä]
[Nousemme sängyltä]
Nousemme sängyltä
kasvot toistemme hiuksissa.
Kietoudumme valoverhoon, gigoloni,
tunkeudut suun räikeään kappeliin
kynnet syvällä lihassa, kuten yöllä
mehu tihkuu täytetystä linnusta.
Nousuvesi, tyrskyt
tuliperäistä rantaa vasten
hajosivat oksistoksi rosojen väliin,
kimaltaviksi nauhoiksi,
ohenivat, paisuivat tyrskyiksi.
Viime yönä sinä, yhden runon gigolo,
ensi yönä toinen, tuhannes:
kestän uskollisena
vain joka peniskätyrille.
Taivaassa ei ole rakkautta,
et koskaan sano hyvästi:
vain merkityksettömät sanat,
äänet joita päästit,
kaikuvat minussa yhä.
Sänky kirskahtaa yöntäyden kaskaita,
nousemme halvan hotellin lakanalta,
ja minä maksan, maksan kaiken.