Kaur Riismaa

He discovers, one night in the tub,
that hairs are growing on his nuts,
and on his legs,
and under his armpits.
But how can he tell anyone about it

He discovers, one day at school,
that in another class is a girl, who ...
and that that girl ...
and that when she ...
But how can he tell anyone about it.

He discovers, one morning in front of the mirror,
that he no longer copies his father,
but is he himself,
and is identical.
But how can he tell anyone about it.

He discovers, one night in bed,
while staring sleeplessly at the ceiling,
that – damnit,
all of his friends are dead.
But how can he tell anyone about it.

Because how can he tell anyone
that he is a man,
that he is hairy,
in love, a father, or mortal.
What is there to say.
The most important moments in life
disappear into silence.

Just like you.

What is there to say.

Un soir dans son bain il découvre
que des poils poussent sur ses couilles
et sur ses jambes
et sous ses bras.
Mais comment le dire à quelqu’un.

Un jour à l’école il découvre
que dans l’autre classe il y a une fille qui...
et que cette fille...
et lorsqu’elle...
Mais comment le dire à quelqu’un.

Un matin devant la glace il découvre
qu’il n’imite plus son père,
mais qu’il est lui-même
et semblable à lui.
Mais comment le dire à quelqu’un.

Une nuit dans son lit il découvre,
en fixant le plafond sans pouvoir dormir,
que putain
tous ses amis sont morts.
Mais comment le dire à quelqu’un.

Car comment dire à quelqu’un
qu’on est un homme,
poilu,
amoureux, père, mortel.
Que peut-on dire.
Les moments de vie les plus importants
s’effacent dans le silence.

Comme toi.

Que peut-on dire.

Hän huomaa eräänä iltana kylvyssä,
että munissa kasvaa karvat,
samoin säärissä
ja kainaloissa.
Mutta mitä siitä kenellekään kertomaan?

Hän huomaa eräänä päivänä koulussa,
että rinnakkaisluokalla on tyttö joka...
ja jos hän...
Mutta mitä siitä kenellekään kertomaan?

Hän huomaa eräänä aamuna peilistä,
ettei enää matkikaan isää,
vaan on ihan itse
ja samanlainen.
Mutta mitä siitä kenellekään kertomaan?

Huomaa eräänä yönä sängyssä,
tuijottaessaan kattoon, saamatta unta,
että hitto vieköön,
kaikki kaverit on kuolleet.
Mutta mitä siitä kenellekään kertomaan?

Sillä miten hän kenellekään kertoisi,
että on mies,
että on karvainen,
rakastunut, isä, tai kuolevainen.
Mitä siitä kertomaan.
Tärkeimmät hetket elämässä
katoavat hiljaisuuteen.

Kuten sinäkin.

Mitä siitä kertomaan.

Er entdeckt, eines Abends in der Badewanne,
dass auf den Eiern Haare wachsen,
und auf den Beinen
und unter den Achseln.
Aber wie das jemandem erzählen

Er entdeckt, eines Tages in der Schule,
dass in der Parallellklasse ein Mädchen ist, das...
und dass dieses Mädchen...
und wenn er...
Aber wie das jemandem erzählen

Er entdeckt, eines Morgens vor dem Spiegel,
dass er nicht mehr den Vater nachahmt,
sondern selber einer ist,
und genau so einer.
Aber wie das jemandem erzählen

Entdeckt, eines Nachts im Bett,
schlaflos an die Decke starrend,
dass verdammt noch mal,
alle Freunde gestorben sind.
Aber wie das jemandem erzählen

Denn wie kann er jemandem erzählen,
dass er ein Mann ist,
dass er behaart ist,
verliebt, Vater, oder sterblich.
Da kann man nicht drumherum reden.
Die wichtigsten Momente im Leben
verschwinden im Schweigen.

So wie auch du.

Da kann man nicht drumherum reden.

Han merkar ein kveld i badet
at han har hår på ballane
og på føtene
og under armane.
Men korleis skal han seie det til nokon

Han merkar ein dag på skulen
at i parallellklassen går det ei jente som ...
og at den jenta ...
og når ho ...
Men korleis skal han seie det til nokon

Han merkar ein dag framfor speglen
at han ikkje lenger hermar etter far
men er det sjølv,
er av same sort.
Men korleis skal han seie det til nokon.

Merkar ei natt i senga,
stirrande søvnlaus i taket,
at faen,
alle mine venner er døde.
Men korleis skal han seie det til nokon.

For korleis skal han seie til nokon
at han er mann,
at han har hår,
er forelska, far eller dødeleg.
Kva er det å seie.
Dei viktigaste stundene i livet
blir borte i stilla.

Liksom du.

Kva er det å seie.