Sirkka Knuuttila
Antiklooneja
Antiklooneja
I
Tyhjältä alkiolevykkeeltä
kuuluu omituista kirkunaa
Isä-huuto ja Äiti-huuto
ja pikku Musta - Rudolf-huuto
tule energia, tule,
pelasta meidät
ojenna meille ohuet ilmassa huitovat kätesi,
näytä meille barokkikasvojesi alttaritaulut
ja jalat, vartaloosi tiukassa vartiossa
kiinnitetyt räjähdyspanokset
tule, ota meidät
mukaan aikamatkaan,
älä unohda meitä,
lihaksi ja vereksi meidät tee …
älä käänny nyt!
älä käänny nyt!
avaa! avaa! avaa! avaa!
haluan tietää koodini!
haluan tietää koodini…
II
Ruumiiton silikoniaivo tuottaa
marinoituja tytärkopioita
tuubeissa
Katson miten koodi pujotetaan sisään
hienokärkisin pinsetein:
Ei olekaan tarkoitus lisääntyä
vaan jalostua
Kuulen jonkun sanovan pimeässä:
valitettavasti minun täytyy sieluspesialistina
kieltäytyä normittamasta orpoutta,
ei, ei, tämä repeämä on liian suuri,
tätä en pysty parantamaan,
missä on henkilöitynyt rakkaus,
missä ruumiin intelligenssi …
Pinsetti pysähtyy
kuulen sen huutavan:
täällä, täällä! Älkää estäkö!
karrieerini…!
karrieerini…!
karrieerini…!
karrieerini …
III
Lasivauva odottaa hiljaa sängyllä
musta rihmakoneisto sisällään
Se putoaa halunsa voimasta
lattialle ja särkyy
Nyt et ainakaan saa mitään
sanovat molemmat sen pikkuäitiset
plastikrintojensa välistä
puhtaiksi pelastettuina taas kerran
