Nyt kun depressioni on varsinainen vitsi, haen muutaman
pullon olutta ja kaivan Wohltemperierte Klavier -kasetit esiin.
Järisyttävä suoritus Svjatoslav Richterin asteikolla: huone tulee
täyteen valoisia ääniä, kun pianon vasarat lyövät kieliin. Jalat
tulevat levottomiksi nukuttuaan koko talven, jättiläismäinen
jäävuori irtoaa Etelämantereesta. Kevätpäiväntasaus julistaa:
talvi on ohi! Puhelinsoittoni tavoittaa kiireisen ihmisen kesken
kokouksen. Kerron hänelle kirjasta, jossa aika annetaan
ihmisille takaisin. Luulen, että hän on iloinen. Se on kirja,
jota en oikein näe lukea. Ruuvaan lampun irti ja vaihdan tilalle
kirkkaamman. Hetken olen näkymätön mies, tuskin läsnä,
sydän tikittää miltei hertsin taajuudella. Olen illan tähti. Valitsin
showbisneksen, koska en ole mitään. Alan lukea, vaikka
aivoissani ei ole ketään kotona.