Hannu Oittinen
finščina
PALUN EUTANAASIAT, MIND ON ARMASTUSES PETETUD
Kelleltki võetud lubadus praaklevis öösel kell viis –
iga signaal, iga heli on märk,
iga sõna on jalajälg.
Hommikuks meelest on läinud –
meil, tähendab.
Tähtedel mitte.
Vahel unenäos kangastub,
kui palju jälgi on jäänud
su lävele, kui palju mõtteid
on jäänud su alateadvusse,
kui mitu inimest suudab su
ükskeelne monokroom teadvus
üksteisest eristada.
Hommikuks läheb meelest.
Aga tähed ei unusta:
kõik, mis on olnud,
on olnud.
Avdio produkcija: Eesti Kirjanduse Teabekeskus [Estonian Literature Centre], 2014
PYYDÄN EUTANASIAA, MINUA ON PETETTY RAKKAUDESSA
Joltakulta kinuttu lupaus kehnossa kentässä yöllä kello viisi –
jokainen signaali, jokainen ääni on merkki,
jokainen sana on jalanjälki.
Aamulla se kaikki on haihtunut mielestä –
meistä, siis.
Ei tähtien kirjosta.
Välillä unessa näkyy,
miten paljon on painunut jälkiä
sinun ovellesi, miten paljon ajatuksia
on painunut alitajuntaasi,
montako ihmistä pystyy
yksikielinen monokromitajuntasi
erottamaan toisistaan.
Aamulla se kaikki haihtuu mielestä.
Mutta tähtikirjo ei unohda:
kaikki mikä on ollut,
on ollut.