Jarkko Tontti

finščina

Luisa Gutiérrez Ruiz

španščina

Miesten välisestä ystävyydestä

Tänä iltana Jacasser lukee pohjoista muinaistarua, kuinka käyvät uroot
vaarasta vaaraan, Beowulfin
                                            salskeat äijät
nostavat haarikat huulilleen, pyyhkivät
vaahtoa panssaroituun hihaan.

Sillä miesten välinen ystävyys ei ole vaikeaa, ei, se on mahdotonta,
kuin autojen välinen veljeys
liikennevaloissa kun soturit keihäineen
yli sukupolvien tappavat ihmistä ja eläintä
kiihdyttävät kaverista ohi
                                                                 viimeisessä kaarteessa
vaihtuu katse, kysytään
voisiko sankarten välillä olla muuta kuin kilpaa, voisiko olla rakkautta
vai vain iskuja kylkeen, rintaan, selkään, puhki peltisen panssarin, helmimaalilla silatun
ratsun, vai voisiko olla
                                            rakkautta
partaisten poskien raapiutumista toisiinsa
kun ulvonta kiirii yli vaarojen, pohjoiset miehet
eivät koskaan pyydä anteeksi.

© Jarkko Tontti
Iz: Jacasser
Helsinki: Otava, 2009
Avdio produkcija: Petri Hellgren, Kirjasto 10

De la amistad entre hombres

Esta noche Jacasser lee una saga nórdica, cómo unos valientes van
de peligro en peligro, los espigados hombres
                                                            de Beowulf
se llevan picheles a los labios, se limpian
la espuma en la manga acorazada.

Pues la amistad entre hombres no es difícil, no, es imposible,
como la fraternidad entre automóviles
ante el semáforo, cuando generaciones de guerreros
con sus lanzas matan personas y animales,
adelantan camaradas
                                           en la última curva

cambia la mirada,  uno se pregunta
si entre héroes puede existir algo más que rivalidad, si puede existir amor
o sólo golpes en el costado, en el pecho, la espalda, a través de la coraza de chapa, del corcel revestido de pintura perlada, o puede acaso existir      
                                                                                             amor
mejillas barbudas que se frotan una a otra
cuando los aullidos resuenan sobre los cerros, los hombres nórdicos
jamás piden perdón.

Traducción del finés Luisa Gutiérrez Ruiz