Mathura

estonščina

Katja Meriluoto

finščina

DELFTIS

Hõredate harjaste sahin lõuendil.
Kuula. Sel linnal on sinu nimi –
see kõlab üha enamatel huultel Rotterdami väravas
ja raeplatsi kitsaste põiktänavate nurgil. Püsiv vihmaudu
peseb tolmu kunagise sadamalinna igivanalt fassaadilt,
hallid majad helklevad peaaegu hõbedaselt
sellal kui vett valgub kanalitesse üha juurde.
Siin sa maalisid ja uskusid, siin sa armastasid,
vihkasid. Uskusid. Varem või hiljem leiab kõik
oma vastandpildi – vesi taevas, taevas maas –
ja minevik on ainult oleviku lukuaugu läbi
nähtud camera obscura. Hillitsetud
harjased. Värskeltsegatud värv. Teadmine, et
varem või hiljem saab igast suurest andest
kellegi sissetulek. Ikka sajab, just kui püüaks
aeglane vihm maha uhta kihti kihi järel,
näha nende sisse, jõuda tagasi algusse – sinna,
kus polnud veel esimest pintslitõmmet ega mõtetki
sellest. Inimeste sire toimekus. Vihm, mis uhub üha
rohkem vett hõbedastesse kanalitesse. Vihm.
Keegi peatub järgmisel sillal. Ikka sajab.
Nieuwe Kerk. Vihm ja valgus.

© Mathura
Avdio produkcija: Eesti Kirjanduse Teabekeskus [Estonian Literature Centre]

Delftissä

Harvojen harjasten suhina palttinalla.
Kuuntele. Tällä kaupungilla on sinun nimesi –
se kuuluu yhä useammilta huulilta Rotterdamin portilla
ja raatihuoneentorin kapeiden poikkikatujen kulmilla. Jatkuva sadesumu
pesee pölyn entisen satamakaupungin ikivanhalta fasadilta,
harmaat talot välkehtivät lähes hopeisina
samaan aikaan kuin uutta vettä valuu kanaviin.
Täällä sinä maalasit ja uskoit, täällä rakastit,
vihasit. Uskoit. Ennemmin tai myöhemmin kaikki löytää
vastakuvansa – vesi taivaassa, taivas maassa –
ja menneisyys on vain nykyhetken avaimenreiän läpi
nähty camera obscura. Hillityt
harjakset. Juuri sekoitettu väri. Tietoisuus siitä, että
ennemmin tai myöhemmin jokaisesta suuresta lahjasta tulee
jonkun tulonlähde. Yhä sataa, aivan kuin hidas sade
yrittäisi pestä kerroksen kerrokselta,
nähdä niiden sisälle, päästä takaisin alkuun – sinne,
missä ei ollut vielä ensimmäistä siveltimenvetoa eikä ajatustakaan
siitä. Ihmisten notkea toimeliaisuus. Sade, joka valuttaa yhä
enemmän vettä hopeisiin kanaviin. Sade.
Joku pysähtyy seuraavalla sillalla. Yhä sataa.
Nieuwe Kerk. Sade ja valo.

Suomentanut Katja Meriluoto, julkaistu kirjassa “8+8 II: suomalaista ja virolaista runoutta”, Ny Norden 2015)