Anni Sumari, Kari Klemelä
finščina
JELEN
Najstrašnejša skala, bela bela želja.
Voda, ki izviraš iz krvi.
Naj se mi oži oblika, naj mi zdrobi telo,
da bo vse v enem: žlindra, okostja, prgišče.
Piješ me, kot bi mi izdiral barvo duše.
Lokaš me, mušico v drobnem čolnu.
Razmazano glavo imam, čutim, kako so se
gore naredile, kako so se rodile zvezde.
Spodmaknil si mi svoje teme, tam stojim.
Poglej, v zraku. V tebi, ki si zdaj zlit in
moj. Zlate strehe se ukrivljajo pod nama,
pagodini listi. V ogromnih svilenih bonbonih
sem, nežen in trdoživ. Meglo ti potiskam v
sapo, sapo v božjo glavo v mojem vrtu, jelen.
Iz: Živa rana, živi sok
Maribor : Založba Obzorja, 1990
Avdio produkcija: Študentska založba
HIRVI
Kauhistuttava kallio, valkea valkea tahto.
Vesi, joka virtaa verestä.
Kaventukoon hahmoni, hajotkoon ruumiini,
jotta kaikki olisi yhtä: kuona, luusto, hyppynen.
Juot minua kuin repisit sielustani väriä.
Latkit minua, kärpästä pikku purtilossa.
Pääni on ryvettynyt, tunnen, kuinka vuoret
ovat kohonneet, kuinka tähdet syntyneet.
Vedit päälakesi altani, tässä minä seison.
Katso, ilmassa. Sinussa, nyt olet yhtä ja
osa minua. Kultaiset katot kaartuvat allamme,
pagodinlehtinä. Olen silkkisissä jättikarkeissa,
hellä ja sitkeä. Työnnän usvaa hengitykseesi,
hengityksesi jumalanpäähän puutarhassani, hirvi.
In: Tomaž Šalamun: Glagoli sonca
Mladinska knjiga, 1993