taivaassa kasvaa punaisia kukkia, puutarhassa on varjo
valo tulvii kaikkialta, aurinko ei näy
en ymmärrä miten puutarhassa voi siis olla varjo, ruohossa on kastetta
ympärillä sikin sokin suuria valkeita kiviä istuimiksi

kukkulat ympärillä ovat samanlaisia kuin maan päällä
paitsi että ovat matalampia ja näyttävät hyvin haurailta
luulen että mekin olemme hyvin kevyitä ja tuskin kosketamme maata
kävellessäni punaiset kukat näyttävät hiukan väistyvän

minusta tuntuu että ilma tuoksuu, se on hirveän kylmää ja polttavaa
näen uusien olentojen saapuvan
aivan kuin näkymätön käsi laskisi ne ruoholle
kaikki ovat kauniita ja rauhallisia ja kaikki olemme yhdessä

muutamat lipuvat tänne ilman halki, käännetään ympäri ja revitään irti
ne katoavat emmekä näe niitä enää ja ne vaikeroivat
minusta tuntuu että ruumiini on hehkuvassa tunnelissa
kohoaa kuin taikina ja hajoaa tihkuna tähtiin

täällä taivaassa ei ole seksiä en voi tuntea käsiäni
mutta kaikki esineet ja olennot ovat liittyneet täydellisesti yhteen
ja kiitävät eroon toisistaan vain yhdistyäkseen entistä lujemmin
värit haihtuvat ja äänet ovat kuin pehmeä lumipallo silmissä

nyt tiedän että olen joskus ollut kukko ja joskus kauris
että minulla on ollut luoteja ruumiissani joka nyt murskaa ne
kuinka kauniisti hengitänkään
niin kuin minua silitettäisiin silitysraudalla eikä se yhtään polta