Aloittelijat pelkäävät, että heidän lauseensa varastetaan. Kirjoittaminen
sujuu hyvin, kun menee huonosti. Kun vain saa
matkustaa pois tästä tuhansien siirtolapuutarhojen maasta, olla
punaisen passin huomaamaton haltija. Nimeni on poistettu
kotini porraskäytävän seinältä, mutta sillä tuskin on merkitystä.
Pelkään, että minulta viedään muistikirja ja lyijytäytekynä
oikeasta povitaskusta. Rahat ovat sydämen puolella. ”Sanat
ovat nykyään kiven takana”, ystävä kirjoitti. ”Mutta joskus
niitä löytyy eli: ihmeiden aika ei ole ohi.” Lentokone nostaa
mykän miehen ilmaan kuin kiven. Perillä puhkean pälpättämään
muistikirjalleni kuin lapsi, joka on juuri oppinut puhumaan
(Kukaan ei saa mitään selvää). Schipholin asemalla minulta
kysytään ensimmäiseksi: ”Minkä rikoksen uhriksi luulette
joutuvanne Hollannissa?”