Jan Kaus
estonščina
[Loppujen lopuksi en muista koko tripistä yhtään mitään]
Loppujen lopuksi en muista koko tripistä yhtään mitään. Niin
meni sekin talvi ja takatalvi. Epätoivo ei ollut ennenkuulumatonta.
Haperruin ja kalpenin vanhan Telefunkenin kelmeässä
valossa kuin menneen ajan selluloidisankarit. Garbo vaikeni
vuosikymmeniksi, loppuiäkseen, miksen minäkin viideksi
vuodeksi. En saanut upotettua hampaitani mihinkään. Ei
muita jumalia kuin demoni Aa, mutta vihreän teen voimalla
sekin pysyi enimmäkseen loitolla. Ei mitään uskontoa mihin
nojata (paitsi jos Jumala on Peppi Pitkätossu ballerinahameessa).
Vincent Price 60-luvun Poe-filmeissä kelpaa myös: omat
paranoiat tyylikkäämpiä kuin hyvien ihmisten hölmöt neuvot.
Jos aika parantaa haavat, niin miksi koko ajan sattuu enemmän.
Iz: Poetic Licence
Helsinki: LIKI, 2001
Avdio produkcija: 2001, M. Mechner, literaturWerkstatt berlin
[Lõppude lõpuks ei mäleta ma kogu tripist mitte midagi]
Lõppude lõpuks ei mäleta ma kogu tripist mitte midagi. Nii läks seegi talv ja varakevad. Lootusetus ei olnud enneolematu. Muutusin vana Telefunkeni veretus valguses hapraks ja kahvatuks nagu läinud aegade filmikangelased. Garbo jäi aastakümneiks vait, elu lõpuni, miks mitte ka mina viieks aastaks. Ei saanud oma hambaid kuhugi surutud. Polnud muid jumalaid peale deemon Aa, kuid rohelise tee jõul püsis seegi enmasti eemal. Ei mingit religiooni, mille najale toetuda (juhul kui Jumal pole baleriinikleidis Pipi Pikksukk). Vincent Price 60ndate Poe-filmides kõlbab samuti: oma paranoiad on stiilsemad kui heade inimeste rumalad nõuanded. Kui aeg berandab haavad, siis miks kogu aeg aina valusam on.