Johanna Venho 
Translator

on Lyrikline: 3 poems translated

from: finščina to: angleščina

Original

Translation

Tässä on valo ja hän retkeilee saaristossa

finščina | Johanna Venho

Tässä on Valo ja hän retkeilee saaristossa:
rannikolla joka on pitsimäistä, paistuvien
räiskäleiden reunaa. Tässä on Valo, hän on
läpinäkyvä lapsi, hän on reunoista repaleinen
ja lähtee matkaan, puhallettu lautta, tuuleen luottava jolla.
Hän ei ole lainkaan tietoinen. Mietteissään
hän maistaa viherlevää rantakiven päältä,
puhdistaa suolavedellä hampaat. Polviin saakka
Valo kahlaa ja kaislat neulovat reisiä
ja laiturin päästä alkaa kokkareinen paha puuro,
sitä kohti hän kurkottaa, kuultava ja ikkunainen lapsi,
helpompi tulkita kuin peili tai käsiala,
eteenpäin kurkottaa suuremman voiman vetämänä,
pohjavirran, merituulen? vai noinko hän horjahtaa
tietoon, meinasin vaan pulahtaa, mitä meille tapahtuu?

© Johanna Venho
from: Tässä on valo
Helsinki: WSOY, 2009
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

Here is Light, he is wandering in the archipelago

angleščina

Here is Light, he is wandering in the archipelago,
along the lace-like coast, along the edge of baked
pancakes. Here is Light, he is
a transparent child, he is tattered along the edges
and takes the journey, a full-blown raft, jollyboat trusting the wind.
He’s not conscious at all. In his thoughts
he tastes the green algae on the beach stone,
cleans his teeth with saltwater. Knee-deep
Light wades and rushes stitch his thighs
and at the end of the dock floats the lumpy spoiled porridge,
he reaches out towards it, translucent and windowy child,
easier to interpret than a mirror or handwriting,
he stretches forward pulled by a greater power,
undercurrent? sea wind? or is that the way he trips
into knowledge, i just meant to dip a little, what is happening to us?

Translator: Author and Kelly Lenox

Kun ollaan käsittämättömän reunalla

finščina | Johanna Venho

Kun ollaan käsittämättömän reunalla
ei puhuta loogisia ja puhutaan
kaivovedenkirkkaita. Valo sokeltaa,
sähköttää. Kerron sille: sammalikossa
voi vaeltaa ja uneksua, poiketa taloon
vanhenemaan, muuttumaan helläksi.
Mustasta ja valkeasta punottu köysi,
miten paljon kestät niskan katkeamatta.
Valon kädet kietoutuvat kaulalle,
suu korvassa, juhannusruusu rävähtää auki
ja kaivoniityllä on usvaa, joku muinainen kerää
seitsemää kukkaa, vanhenemaan, pehmenemään.
Mustasta ja valkeasta punottu köysi, punottu
seppel, pyöritä, lennätä, kuluvat kohta.
Valo nostaa vedet silmiin, kukka virkistyy
kaivovedessä, kylmät pohjimmaiset, rakkaudet,
lapset, hetki vielä, anna pikkuvauhti, kiik-kaa, kiik-kaa
kaivon reunalla, pidä kaulasta kiinni.

© Johanna Venho
from: Tässä on valo
Helsinki: WSOY, 2009
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

When we are on the edge of the incomprehensible

angleščina

When we are on the edge of the incomprehensible
we don’t talk logically and our talk
is as clear as well water. Light mumbles, signals.
I tell him: in the moss you can
wander and dream, pop into a house
to grow old, become tender.
Rope woven of black and of white,
how much can you carry without breaking your back?
Light wraps his arms around my neck,
his mouth is at my ear, the midsummer rose bursts
into blossom and there is mist in the meadow,
an old woman picks seven flowers,
to grow old and soft. Rope woven and garland woven
of black and of white, dance me, fly me, it’s soon over.
Light brings tears to my eyes, the flower revives
in the well water, the coldest, deepest: loveys,
children, just one moment more, give me a little push,
swing-out, swing-back, on the edge of the well,
wrap your arms around my neck.

Translation: Author and Kelly Lenox

Kunpa tietäisin!

finščina | Johanna Venho

Kunpa tietäisin! – Pitää tietää, jos on aikuinen. Otan naulasta vastauksen,
puen sen päälle, painavan palttoon. Tässä kävellään aurattua tietä aamulla
töihin, töistä kauppaan, kaupasta kotiin. Tämän kanssa sopii turkislakki ja
tukevat saappaat. Kunpa tietäisin, särkevän rakkauteni kanssa kuljen
räntäsateessa: jos kysyt, lähden minne vaan, en minnekään lähde vaikka
junia menee, räntäreittiä kuljen ja Valoa talutan, se pysähtelee, väsyy.
Lunta putoaa puun oksalta maahan, sama ääni kun ihminen kuolee, sinun
pitää puhua koko ajan sillä äänellä joka sopii kielen alle, sopii kipeään
sydämeen, kutsua sillä rakkautta, joskus se kohdalle osuu, hipaisee paljas
käsi kättä tungoksessa, anna lisää! ja ihme, se antaa ja antaa.

© Johanna Venho
from: Tässä on valo
Helsinki: WSOY, 2009
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library

I wish I knew!

angleščina

I wish I knew! —You have to know, you are an adult!
I take an answer from the rack, put it on, heavy coat.
In this coat we walk the ploughed road to work in the morning,
from work to market, from market to home. A fur hat and sturdy boots
complement this coat. I wish I knew, I walk in the sleet
with my aching love: if you asked, I’d go anywhere, I go nowhere
though the trains are leaving, I walk the sleety route and lead Light,
he tends to stop every once in a while, he gets tired. There’s snow falling
from the tree to the ground, it’s the same voice as when someone dies,
you have to talk all the time with a voice that fits under your tongue,
fits into the sore heart, call for love with that voice, sometimes it happens to you
a bare hand grazes your hand in the crowd, give me more! and a miracle:
it gives and gives.

Translation: Author and Kelly Lenox