Gabriel Rebourcet
Translator
on Lyrikline: 8 poems translated
from: finščina to: francoščina
Original
Translation
[Aurinko nousee, yhä uudestaan Jakutian aurinko...]
finščina | Olli Heikkonen
Aurinko nousee, yhä uudestaan Jakutian aurinko,
tuo natiseva, ruosteinen kuula.
Ja tanner tömisee, kun mustaa kultaa, vihreää kultaa
pumpataan, sammenmätiä purkitetaan
kaksin käsin, kolmessa vuorossa
ruokitaan nälkäinen suu.
Ja kaukana täältä, kaukana vuorten takana,
jokainen sementtiin valettu
asunnonmuotoinen kolo,
jossa kardemumma tuoksuu, jossa vastapaahdettu kahvi,
jossa loisteputki sirisee, jossa solarium
antaa valon ja lämmön,
ja jokainen asukki, jokainen tärkättyjen kaulusten
pingoittama hymy
valmistautuu arkeen, tilintarkastuksiin, liikunnallisiin
iltapäiviin, pitkiin ja kosteisiin lounaisiin.
from: Jakutian aurinko
Helsinki: TAMMI, 2000
ISBN: 951-31-1785-5
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin
[Le soleil se lève, encore et encore le soleil de Yakoutie...]
francoščina
Le soleil se lève, encore et encore le soleil de Yakoutie,
cette boule grinçante, rouillée.
Et la croûte de la terre tonne, quand on pompe l’or noir,
l’or vert, des deux mains quand on emboîte le caviar,
trois postes et la bouche affamée est nourrie.
Et loin d’ici, loin derrière les montagnes,
chaque trou en forme de cabane,
moulé dans le ciment,
aux senteurs de cardamome et de café juste grillé,
où le narguilé siffle, dans la lumière et la chaleur de la terrasse solaire, et chaque habitant, chaque sourire coincé
dans son col empesé
se prépare à la vie ordinaire, aux contrôles comptables,
les après-midi de gymnastique,
les déjeuners, longs, arrosés.
[Kun kuu värjää kaupungin, kristalli välkkyy...]
finščina | Olli Heikkonen
Kun kuu värjää kaupungin, kristalli välkkyy
ja poreilee kirpeä juoma.
Ilta ripottaa tähdet lammikoiden pintaan.
Jään ylle leviää silkkinen viitta.
Tämä näky lumoaa meidät
kaksi hiljaista, höyryävää suuta.
Tämä on humala ilman viinaa, umpihumala tähtien soidessa,
tämä on juhlahetki avaruuden laidalla,
jalkojen alla fossiilien kohina.
Siis juokaamme malja: enää painovoima ei päde,
ja höyry saa kätkeä meidät.
from: Jakutian aurinko
Helsinki: TAMMI, 2000
ISBN: 951-31-1785-5
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin
[Quand la lune colore la ville, le cristal scintille]
francoščina
Quand la lune colore la ville, le cristal scintille
et la boisson aigre pétille.
Le soir répand ses étoiles à la surface des mares.
Une cape de soie s’épanche sur la glace.
Cette vision nous ensorcelle,
nos deux bouches muettes, soufflant la brume.
Telle est l’ivresse sans alcool, infinie griserie au son
des étoiles, un instant de joie aux marches de l’espace,
avec sous nos pieds le fracas des fossiles.
Buvons donc à cette coupe : la pesanteur ne vaut plus,
et la buée de nos bouches peut bien nous cacher.
[Kun Jacasser kuolee]
finščina | Jarkko Tontti
Kun Jacasser kuolee hän sukeltaa pohjasta ylös valoon kuin lapsena laiturilta mutaiseen veteen, hiekkaa hipaisten takaisin pintaan ja kohti sinistä palloa kiertävää satelliittia. Hän kurottaa kohti lähintä kvasaaria, saa kiinni meteorin tai pari paljain käsin kuin nuorena napsi ahvenet särjistä, viisaita sitaatteja helpoista kirjoista, suomusti lainausmerkit tuntematta häpeää. Tähtien välissä Jacasser on tuuli ja vihdoin taas isän kanssa, molemmat puhdasta henkeä. He ottavat suunnan Alfa Centauriin, kiertävät monoteistien paratiisit ja helvetit uskoen vain tieteiskirjallisuuteen, hitaasti halki galaksien lipuviin jättialuksiin joiden ikkunoista sisään Jacasser kurkistaa kuin lapsena vanhempien makuuhuoneen ovenraosta, näkymä tallentuu mieleen, muuta ei enää ole.
from: Jacasser
Helsinki: Otava, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10
[Quand Jacasser mourra]
francoščina
Quand Jacasser mourra il s’élancera d’une brasse depuis le grand fond vers la lumière comme du temps de son enfance, depuis le ponton, dans l’eau boueuse, frôlant le sable pour regagner la surface et le satellite lancé autour de la balle bleue. Il épie le quasar le plus proche, se saisit à mains nues d’une météorite ou deux, comme il attrappait jadis les perches parmi les gardons, les citations sages entre les pages des livres faciles, et retranchait sans vergogne les guillemets des citations. Entre les étoiles Jacasser est le vent, puis enfin il est est à nouveau avec son père, tous deux purs esprits. Ils prennent la direction d’Alfa Centaure, parcourent les paradis et les enfers des monothéistes en ne croyant qu’aux écrits de science-fiction, traversant lentement jusqu’aux vaisseaux géants des galaxies où Jacasser lorgne par les hublots comme jadis par le trou de serrure de la chambre de ses parents, le spectacle se dépose dans sa mémoire, il n’y a plus rien d’autre.
Miesten välisestä ystävyydestä
finščina | Jarkko Tontti
Tänä iltana Jacasser lukee pohjoista muinaistarua, kuinka käyvät uroot
vaarasta vaaraan, Beowulfin
salskeat äijät
nostavat haarikat huulilleen, pyyhkivät
vaahtoa panssaroituun hihaan.
Sillä miesten välinen ystävyys ei ole vaikeaa, ei, se on mahdotonta,
kuin autojen välinen veljeys
liikennevaloissa kun soturit keihäineen
yli sukupolvien tappavat ihmistä ja eläintä
kiihdyttävät kaverista ohi
viimeisessä kaarteessa
vaihtuu katse, kysytään
voisiko sankarten välillä olla muuta kuin kilpaa, voisiko olla rakkautta
vai vain iskuja kylkeen, rintaan, selkään, puhki peltisen panssarin, helmimaalilla silatun
ratsun, vai voisiko olla
rakkautta
partaisten poskien raapiutumista toisiinsa
kun ulvonta kiirii yli vaarojen, pohjoiset miehet
eivät koskaan pyydä anteeksi.
from: Jacasser
Helsinki: Otava, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10
De l'amitie entre les hommes
francoščina
Ce soir, Jacasseur lit une vieille légende nordique, on y voit comment les mâles de ce temps-là passaient de colline en colline, les vieux compagnons sveltes
de Béowulf,
lèvent les chopes à leurs lèvres, essuyant
l’écume à leur manche caparaçonnée.
Car l’amitié entre les hommes n’est pas difficile, eh non, elle est impossible,
comme la fraternité entre les autos
au feu rouge alors que pendant des générations les guerriers lances au poing ont massacré hommes et bêtes
à qui devançait ses compagnons
dans le dernier virage
le regard change, on se demande s’il pourrait y avoir
autre chose qu’une lutte entre les braves,
s’il y aurait une place pour l’amour
ou rien que des coups dans le flanc, la poitrine, les reins,
crevant l’armure de métal, le destrier coiffé en perles de crins, ou s’il y aurait place pour
l’amour
quand les joues barbues se frottent
et le hurlement jaillit par dessus les collines, les hommes du nord
ne demandent jamais pardon.
[Saisi oman talon]
finščina | Jarkko Tontti
Saisi oman talon, omistaisi kuudet seinät
suojamuurit.
Saisi talon ilman naapureita,
saisi meren ilman rantoja.
Saisi kuusikerroksisen talon,
ampuisi jousella ohikulkijoita.
Olisi kuningas, isä kuolisi ja olisi isä
isän paikalla.
Saisi tuhat puuta pihaan, omenapuuta
päärynäpuuta
kirsikkapuuta
luumupuuta
näkisi niiden latvasta taivaan
näkisi rannassa kivitalot, olisi niidenkin keskellä
näkisi kellareiden sukupolvet ja kärsivälliset säilykkeet.
Olisi joka päivä Juhla
portaat joka suuntaan, olisi saunassa yksin, kaksin
rakastaisi
olisi talo, saisi
saman tien.
from: Vuosikirja
Helsinki: Otava, 2006
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10
[On aurait une maison à soi]
francoščina
On aurait une maison à soi, avec six murs
de vrais remparts.
On aurait une maison sans voisins,
et une mer sans rivages.
On aurait une maison avec six étages,
on dégommerait les passants à l’arc.
On serait le roi, papa mourrait et on serait père
à la place de papa.
On aurait mille arbres dans le jardin, pommiers
poiriers
cerisiers
pruniers
depuis leur cime on verrait le ciel,
on verrait sur le rivage les maisons, on serait parmi elles,
on verrait les générations des celliers et leurs conserves patientes.
Chaque jour ce serait Fête
des escaliers dans tous les sens, on prendrait le sauna seul, à deux
on aimerait
il y aurait une maison, on l’aurait
tout de suite.
Synopsis
finščina | Jarkko Tontti
Avataan suu. Tehdään mies, nainen. Jekutetaan niitä, potkitaan ulos omenan kuoret hampaiden välissä. Unohdetaan hana valumaan. Hukutetaan kaikki, melkein. Vaihdetaan kertojaa.
Karataan Egyptistä, eksytään. Saadaan ohjeita, pistetään ne arkkuun, laitetaan kansi tiukasti kiinni. Tönitään alkuasukkaita, viedään niiden maat. Ollaan tuhmia, naureskellaan profeetoille. Joudutaan Babyloniin, päästään pois.
Vaihdetaan kertojaa.
Synnytään oudosti, saadaan papoilta lahjoja. Lähdetään Interrailille, perustetaan rockbändi. Faneja tulee. Kuollaan näyttävästi, kummitellaan. Vaihdetaan kertojaa.
Muistetaan mitä muistetaan, kirjataan se ylös. Tulkitaan miten sattuu, kerrotaan muillekin.
Odotellaan.
Vaihdetaan kertojaa.
from: Vuosikirja
Helsinki: Otava, 2006
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10
Synopsis
francoščina
On ouvre la bouche. On fait un homme, une femme. On les hoche, on les boute dehors une pelure de pomme entre les dents. On oublie de fermer le robinet. On inonde partout, ou presque. On change de narrateur.
On se sauve d’Egypte, on s’égare. On reçoit des commandements, on les range au fond d’un coffre, et on referme le couvercle à double tour. On bouscule les indigènes, on leur prend leurs terres. On est idiot, on parodie les prophètes. On finit à Babylone, on s’évade. On change de narrateur.
On naît bizarrement, des prélats on reçoit des présents. On part avec Interrail, on crée un groupe de rock. Il vient des fans. On meurt de mort spéctaculaire, on revient en fantôme. On change de narrateur.
On se souvient de ce dont on se souvient, on enregistre tout. On interprête, comment ça vient, on en parle alentour aussi.
On attend.
On change de narrateur.
Viisi
finščina | Lauri Otonkoski
Eikö mikään muka lakkaa?
...olen nähnyt ihmisen loppuvan, puro,
joka unohti
myötäillä maata ja kamaraa
Ajateltiinko jossain: ihmisellä on joku arvo!
...vaikka aurinko ja puu
osasivat kaiken tähdellisen
ennen meitä,
ja tähdet taiteilevat etäämpänä kuin estetiikka,
ja kanat, jotka tässä ympärillä lepuuttavat
kukonsärkemiä hermojaan, ovat selkeämpiä otuksia
Kolmestiko voi ihmisen hylätä, päivässä?
...ja se neljäs, raskaasti kertautuva
Ja viides.
from: Musta oli valkoinen
Helsinki : WSOY, 1995
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library
Cinq
francoščina
Ainsi donc rien ne cesse?
...j'ai vu la fin d'un homme, torrent,
qui oubliait de suivre la ligne de la terre et de son écorce
Pensait-on quelque part:l'homme vaut bien quelque chose!
...même si le soleil et l'arbre
savaient tout de l'essentiel
avant nous,
et si les étoiles font oeuvre d'artiste, plus loin encore que l'esthétique,
et si les poules, qui dorment près d'ici et se rememettent
des énervements du coq, sont des créatures plus sereines
Peut-on donc répudier un homme, par trois fois, dans le même jour?
...et la quatrième, qui lourdement se répète
Et la cinquième.
Mutta
finščina | Lauri Otonkoski
Ajattele rohkeasti: taivas on lasia
Ajattele rohkeammin: taivas on lasia
mutta kivet kevyitä
Se mitä lapselle sanotaan
kun hän riisuu ensimmäisen aavistavan varmuutensa,
ensimmäiset samettitossunsa:
silmäile kirkkoa ja satamaa. Sinulla on silmät.
On omenan kuorekas elämä, on leivän viljainen motto.
On onkalon kylmästä
viinin lämmöksi
vedellä matkaa, ja aika
on karttoihin mitattu, ei ole liian pientä juhlaa
vietettäväksi.
Ja vielä:
ajattele rohkeammin
ja nuku sylikkäin
sillä silloin rohkeutta kysytään
kun sataa sirpaleita
from: Musta oli valkoinen
Helsinki: WSOY, 1995
Audio production: 2010, Kijasto 10 / Helsinki City Library
Mais
francoščina
Pense avec courage: le ciel est fait de verre.
Pense avec plus de courage: le ciel est fait de verre
mais les pierres sont légères
Ce qu'on dit à l'enfant
qui se dévêt de sa première certitude instinctive,
ses premiers chaussons de velours:
jette un oeil vers l'église et le port. Tu as des yeux.
C'est la vie sous la peau de la pomme, c'est la forme moissonneuse du pain.
Depuis le froid de la gorge
jusqu'à la chaleur du vin
l'eau voyage, et le temps
est compté pour les cartes, nulle fête n'est trop petite
à fêter.
Et encore ceci:
pense avec plus de courage encore
et dors flanc contre flanc
car du courage il en faut
quand il pleut des éclats de ciel