Timo Lappalainen

финский

Jan Kaus

эстонский

[Suurimman osan kapeasta huoneesta veivät sänky]

Suurimman osan kapeasta huoneesta veivät sänky, johon iltapäiväsateiden
ropiseva ikävä minut säännöllisesti ajoi, ja halvalle
vanerille haiseva vaatekaappi. Tuolilla tyhjä pikkutakki
halasi vaatemyttyä. Kaappi uhkasi kaatua, kun kurkotin sen
yläreunaan nähdäkseni sen päälle: pölyä ja pari kymmenen
pennin kolikkoa. Ihmettelin missä taskuissa ne olivat kulkeneet
niin kauas kotoa. Aina kun sulki kaapin ovet, ovipeileissä
näki sen tyypin, joka veti harmaata tweedtakkia päälleen.
Aina menossa jonnekin. Poissa. Kun ovet avasi, näki rivin tyhjiä
henkareita, joita se tyyppi oli yrittänyt peittää vaatteillaan.

© beim Autoren
Из: Poetic Licence
Helsinki: LIKI, 2001
Аудиопроизводство: 2001, M. Mechner, literaturWerkstatt berlin

[Suurema osa kitsast toast täitsid voodi]

Suurema osa kitsast toast täitsid voodi, kuhu pärastlõunavihmade rabisev kurbus mind regulaarselt ajast, ja odava viineri järele haisev riidekapp. Toolil kallistas tühi vest riidehunnikut. Kapp ähvardas ümber kukkuda, kui upitasin ääre peale vaatama, mis kapi otsas on: tolm ja paar kümnepennist münti. Mõtlesin, millises taskus need kodunt nii kaugele olid jõudnud. Kapi uksi sulgedes nägi uksepeeglitest alati seda sella, kes halli tviidpintsakut selga pani. Alati kuhugi minemas. Kadunud. Uksi avades oli näha tühjade riidepuude rivi, mida see sell oli oma riietaga varjata püüdnud. 

Translated by Jan Kaus