Henriikka Tavi

финский

Kerstin Preiwuß

немецкий

Pääkallokiitäjä

Minä kerroin sinulle perhosista
ja linnuista ja minäpä kerroin
”Seuraavana kesänä kuolikin naapuritalosta sekä
sisar että miniä”

Hukkakaura ja miten helppo meistä kitkeä!
oli kiintymys kuin ”mineraali”, ”tulva”, ”jano”
jonka janoon jano hukkuu

Jos lapsi sanoo: ”Mekin olimme kerran lapsia”,
vastaa metsä:
”Kuinka lapsia, kuinka vanhempia
toisillemme olemmekaan.”

on siis
kaukainen vaeltaja
kädet jotka kädessäni menin kotiin samaa aikaa
päät joihin pääni solmittiin
”kimppu kalloja” joka heijastuu minusta

Tämän kertoi minulle eräs ääntä vailla ja väärintietäjä
ja nyt minä kerron sen sinulle.

© Henriikka Tavi
Из: Toivo
Teos, 2011
Аудиопроизводство: Literaturwerkstatt Berlin, 2013

Der Totenkopfschwärmer

Ich erzählte dir von Schmetterlingen
und von Vögeln und ich erzählte sogar
„Im folgenden Sommer starben im Nachbarhaus sowohl
die Schwester als auch die Schwiegertochter“

Flughafer so leicht aus uns zu jäten!
war die Zuneigung wie „ein Mineral“, „eine Flut“, „Durst“
in dessen Durst der Durst ertrinkt

Wie ein Kind sagt: „Auch wir waren einmal Kinder“,
so antwortet der Wald:
„Wie sehr wir doch Kinder, wie sehr wir doch Eltern
füreinander sind.“

gibt es also
Saisonwanderer
Hände, mit denen ich eine Zeit lang Hand in Hand nach Hause ging
Köpfe, an die mein Kopf gebunden wurde
„ein Schädelbouquet“ in dem ich zu erkennen bin

Dies erzählte mir wer ohne Stimme und zudem ein Falschwisser
und jetzt erzähle ich es dir

Deutsche Fassung von Kerstin Preiwuß
VERSschmuggel / SäkeenVERSoja 2013, Literaturwerkstatt Berlin