Selkeänä aamuna sateen lakattua maaliskuussa
voi äkkiä näyttää siltä kuin olisi lokakuu.

Ja mieli kääntyy murheiseksi
sillä taivas on niin kipeän puhdas
ja poppelit paljaat
ja äkkiä
en tiedä mitään
mahlasta joka paisuttaa niiden nuput
silla itsessäni paisuu tämä ikävän tulva
ja minut hautaa viileän valon hyöky
kaipaus ja pelko
ja vielä jokin
kuin tyhjä merenranta syksyn auringossa lokakuussa

vaikka nyt on maaliskuu.