Olli Sinivaara
[Tien ja järven välissä]
Tien ja järven välissä,
veden ja asvaltin yhteisen
kultavälkkeen ympäröimänä,
kirkkaat koivut ojentavat lehtiään.
Korkeimman kesän lehdet
lepattavat ja leyhyvät kasvoilleni,
taivaan laajuudelta työntyvät silmiini
kun silmien muste sulautuu valoon, valon siipiin
joiden avaraa kangasta aurinko levittää
pitkin peltojen väkevää heinänhajua.
Noille siiville saan nousta, korkean päivän
valonriemusiiville, vihreän siiville
joiden vuoria ja tasankoja, aaltoja ja tähtiä
kuuma hiekka väreilee.