Olli Sinivaara
[Lentokentällä kaikki muuttuu tulevaisuudeksi]
Lentokentällä kaikki muuttuu tulevaisuudeksi.
Virheesi ja väärät valintasi, jo kauan sitten unohdetut,
kaikki peruuttamattomat typerät tekosi ja uskosi,
ovat epämääräistä himmeää häikäisyä tulviva aava verho,
oudossa ja selvässä udussa kelluva uusi manner,
ensimmäisen auringonnousun kevätöinen kajastus,
ja niitä kohti sinun on syöksyttävä kuin et tietäisi mitään
siitä mitä kohti jokainen lopulta syöksyy, jokainen
ristiinnaulitsematon lentokone, kiduttavan hitaasti putoava.
Kahvilat ja kaupat täynnä karttakirjan kuumotusta,
aavistuksia kuin mustavalkoisista raunioista versoaisi
sademetsäkaupalla sielunvihreän siipiä ja rinteitä,
oraakkelilauseita jotka aika on syönyt niin tyhjäksi
että kaikki on tehtävä alusta asti, kuljettava ja kuviteltava
horisontin hehkuva lupaus, valonhetken kohtalo.
Siinä sinä synnyt ja synnyt, koralliriutan uusi laji,
eteläisen kaivoskaupungin ilta ja pohjoisen meren aamu,
viiteen suuntaan vihmova auringonkehän kompassi,
hopeanhimertävä vaskooli johon haudattuja hippuja
vasta alat nähdä. Alat kun lähtö ja hauta hipaisevat toisiaan,
kun seikkailu ja muisti kylvävät äärettömän maiseman,
kaiken vielä näkemättömän, kauan sitten tuntemasi.