Hasso Krull

Die Demokratie. Sie ist in gewissem Sinn ein Kastensystem,
die Menschen sind in Sklaven, Bettler, Räuber und
Bodyguards aufgeteilt. Darüber hinaus gibt es
kastenlose Gemeinschaften.

Die allerhöchste, meistgeachtete und reichste Kaste sind
natürlich die Räuber. Auf die Größe der größten Räuber
traut man sich nicht einmal neidisch zu sein, die macht und schafft und wedelt
und ist über Generationen zu hören, einem größeren als den Größten hat

noch nie jemand zu Gesicht bekommen, nimm den Namen
des großen Räubers nicht unnötig in den Mund. Sprich ihn
nicht aus. Sag zum Räuber nicht Räuber, zum Sklaven nicht Sklave und
auch zum Bettler nicht Bettler, sie alle könnten dir’s

übelnehmen. Vor allem die Sklaven, denn am stärksten
ist ja die Stärke der Sklaven, nicht einmal die Räuber entkämen
dem Zorn der Sklaven, wären die Sklaven nicht ans Sklavensein gewohnt,
und die größte Strafe für einen Sklaven ist, wenn du ihm sagst: wir

brauchen dich nicht mehr. Von heut an haben wir
deine Dienste, deine Sklaverei, nicht mehr nötig. Was soll er tun?
Ein kastenloser Sklave ist nichts, kastenlose
Gemeinschaften sind grausam, grausamer noch als die Bettler,

grausamer als die Bodyguards. Der Sklave degeneriert, er wird
zum Sklaven von Sklaven, zum Sklaven von Sklaven von Sklaven, alles ist voll
von Sklaven von Sklaven von Sklaven von Sklaven von Sklaven von Sklaven und
es werden immer mehr. Darum wähle, Sklave, triff deine Wahl, was

du fühlst, was du denkst, mach sorgfältig deine Tests.
In der universalen Panik bleiben nur wenige Bettler ruhig,
äußerlich ruhig, in den Gesichtern der Bodyguards spiegeln sich Schrecken
und Grauen, Niedergeschlagenheit und Hoffnungslosigkeit, macht doch

bitte das Te-Vau schneller an, bitte zeigt uns die Demokratie, wie die
Köpfe der Aufständischen rollen und das Blut fließt, wie die Häuser und
Städte brennen, wie die Flieger im Cockpit tanzen, zeigt uns
schreiende Menschen, krachende Kiefer, explodierende Autos,

unaufhörlich neugeborene und mutierende
Terminatoren, immer neue Terminatoren, die den letzten
Termin in der Hand haben, die allem einmal ein Ende machen,
womit auch die Demokratie voll ewiger, endlicher Hoffnung ist.

Demokratia. Se on tavallaan kastijärjestelmä,
kaikki ihmiset jakautuvat orjiin, kerjäläisiin,
rosvoihin ja henkivartijoihin. Sen lisäksi on olemassa
kesteihin kuulumattomia yhteisöjä.

Kaikkein korkein, kunnioitetuin ja rikkain kasti on
tietysti rosvot. Suurempien rosvojen suuruutta
ei uskalleta edes kadehtia, se liikkuu ja luo ja liehuu
ja polvesta toiseen kaikuu, suuremmista suurempaa ei ole

vielä kukaan nähnyt silmästä silmään, turhaan
sinun ei pidä lausua suuren rosvon nimeä. Älä
nimittele. Älä sano rosvoa rosvoksi, orjaa orjaksi äläkä
edes kerjäläistä kerjäläiseksi, he kaikki voivat

pahastua. Erityisesti orjat, ja kaikkein suurin voima
onkin orjien voima, rosvotkaan eivät pelastuisi
orjien vihalta, elleivät orjat olisi tottuneet orjailemaan,
ja kaikkein suurin rangaistus orjalle on kuulla: sinua

ei tarvita enää. Tästä päivästä lähtien
palveluksiasi orjuuttasi ei enää tarvita. Mitä siis tehdä?
Kastiin kuulumaton orja ei ole mitään, kastin ulkopuoliset
yhteisöt ovat ankaria, vielä ankarampia kuin kerjäläiset,

ankarampia kuin henkivartijat. Orja taantuu, hänestä tulee
muiden orjien orja, orjien orjien orja, orjien orjien orjien
orjien orjien orjia on joka paikassa ja niitä tulee
koko ajan lisää. Sen tähden, orja, valitse, valitse mitä

tunnet, mitä ajattelet, suorita testit kunnolla.
Yleisessä paniikissa vain jotkut kerjäläiset pysyvät rauhallisina,
ulkoisesti rauhallisina, henkivartijoiden kasvoilta heijastuu pelko
ja kauho, masennus ja toivottomuus, avatkaa ihmeessä nopeammin

se televisio, näyttäkää meille demokratiaa, miten
kapinallisten päät lentävät ja veri vuotaa, miten palavat
talot ja kaupungit, miten lentäjät tanssivat ohjaamossa, näyttäkää
huutavia ihmisiä, raksahtelevia leukaluita, räjähtäviä autoja,

jatkuvasti uudelleen syntyviä ja muotoansa muuttavia
terminaattoreita, enemmän terminaattoreita, niitä joiden käsissä
on viimeinen eräpäivä, jotka kerran tekevät lopun tästä kaikesta,
ja niin koittaa demokratiallekin iankaikkisuus, lopullinen toivo.