Merja Virolainen
[Puusepän höylässä kihartuvat lastut]
[Puusepän höylässä kihartuvat lastut]
Puusepän höylässä kihartuvat lastut,
neula upottaa kerratun langan
pisto pistolta kankaaseen.
Pian musliinilla polveilee kärhi,
savi dreijalla paljastuu
pyörähdys pyörähdykseltä enemmän maljaksi.
Joka solun ytimessä
yhtyy emäs spiraaliksi emäkseen,
veri joka kierroksellaan huuhtoo
vaatimattominta satamaa:
laivat purkavat lastinsa,
matkustajat vaihtuvat,
vanavedessä kieppuvat
Malariae, Babesia, Borrelia, Ebola.
Laiva laivan jälkeen rantautuu,
ruuma tyhjennetään, lastataan.
Ne tuovat hippusen Panamaa,
toisen Assamia, Madeiraa,
banaani ja tee ja viini ja Lopen peruna
tanssivat orgioitaan satamieni räkälöissä,
rakastavat, saavat lapsia:
kynteni kasvavat
samaa vauhtia kuin mannerlaatat
omassa tanssissaan kiertyvät
toisistaan pois ja toisiaan kohti,
Atlantin pohja repeää,
tuli suihkuaa meren syvänteissä,
maanosan toisella laidalla
vuoret vavahtavat, kallio käpristyy,
järistys viskaa ilmaan kylän,
kourallisen lastuja.