Teemu Manninen
EZRA POUND
EZRA POUND
Olipa kerran Ezra Pound, jonka tytär oli Mary de Rachewiltz (1925-).
Eräänä päivänä Ezra Pound eksyi kahdeksi päiväksi Helsingin Kallioon. Hän vältteli kadulla halkeamia, vastaili ilmoituksiin, löydettiin nukkumasta autostaan, hän oli Muukalainen hän oli vaatekaupassa hän pukeutui mustaan viittaan ja huiviin, hän vajosi rakennekerroksiin suodatinkerroksen päälle, hän kulkeutui pihan pintauksiin, hän oli naulainen ja betonin tahrima, mutta yhä nöyrästi antoivat nuoret miehet tietä kun hän pujotteli heidän ohitseen ja tuoksut puiston huumaavat & homehtuvat asuntojen kosteudessa afrikkalaiset katusoittajat harhailevat hattaroiden kulmabaariin, kundit sanoivat, älä pelleile, ole vilpitön, Ezra uskoi heitä, ja siksi tämä 86-vuotias eksyi pahasti ja vietti yön mopoautossa.
Nyt hän etsii Jenniään ja opettaa englantia ja rakastaa Manchester Unitedia niin kiihkeästi, että lenkkarit jäätyvät jalkoihin. Ei hän opi virheistään. Ezra eksyy vielä monta kertaa. Hän eksyy fasismiin ja hän eksyy Lontoon Cityssä. Tänään hän eksyi ostarille. Toivottavasti hän löytää takaisin. Haluan lukea lisää hänen suomennettua tuotantoaan, jonka sivuilla puhdas runoilijanääni aikamatkailee historiassa edestakaisin vain muutamilla lauseilla tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.
Alkoi toinen päivä, ja Ezra Pound tuli töistä kotiin. Hän ei tunne saavuttaneensa taaskaan mitään erityistä. Sen sijaan Ezra Pound on netissä päivät pitkät, tuo yksinäisen tähden harhailija, jonka aito ja sydämen pohjassa tunnettu jätkiltä opittu vilpittömyys ei purkaudu enää runoelmiksi vaan pistäytyy työkavereidensa kanssa kaksissa eri juhlissa ja sitten Merihaan rantoja pitkin kotiin. Aika masentavaa, hän ajattelee, tällaistako tämä kirjailijan elämä on?
Nyt hän kerää roskat suureen metalliastiaan.
Hän sanoo hän epäilee saavansa jälkikäteen arvioituna erilaisen merkityksen.
Hän sanoo aika on mennyt niin äkkiä.
Hän sanoo kun olin nuori hän sanoo saattoi menestyä ponnistelematta, mutta entä jos talousteorian mallinnukset ovatkin totta hän sanoo entä jos musiikki rappeutuu yksilötasolla hän sanoo entä jos sivistyksen ja historian määrittelemätön telos taidekasvatuksen merkitys ja arvo varhaiskasvatuksessa muukalaisviha on liian syvällä ihmisen perusolemuksessa hän sanoi Brian Wilson, Robert Downey JR., Never Shout Never, Flaubert, Auden, Helsingin Sanomat hän sanoo ja kehittelee turhautuneena oman erikoisen mittansa, joka tunnetaan nimellä Marguerite Yourcenar tai käsitys, joka ei vastaa todellisuutta, imaginaariluku, abyssinen meren syvyyksissä elävä pienen kansan elinvoiman lähde valvoitti minua koko yön hän sanoo, koska en löydä sille sopivaa ilmausta, hän sanoo hän sanoo ja odottaa että jokin sanoisi mitä hänen olisi sanottava, koska hän ei enää tiedä, mitä sanoisi, koska sitä ei ole olemassa niin kuin ei monia muitakaan asioita, joista runoilijat kertovat, oi Ezra, olet oikeassa, mutta onneksi kassalla myyjän vahtiessa saan koskea kaikkia näitä unelmaini täyttymyksiä, joihin minulla ei koskaan tule olemaan varaa.
