Helena Sinervo
finnois
stände und tiefen
aussichten, denen der anfang fehlt wie dem himmel
die scheu. wir verlieren uns in matrikelnummern, matratzenfarben
und mathematischen halbsätzen, bis dein staubbeutel klirrt.
er ist farblos geworden über die jahre, seine leere
spricht mit akzent. noch kann ich hören und störe
die kleine blaue maßregel, die auf vollzug wartet
im stark haftenden massenbetrieb, im accelerando
mit pusteln. das alter klopft dunkler als rot -
lass mich gelb sein vor liebe! aber personenständen
machst du nichts vor, kein ich für ein du, und glaubenstiefen
sind essig im schnee. irgendwo hockt das kind,
ein herzeigenes komma, zwischen den sprachfamilien.
Production audio: Literaturwerkstatt Berlin, 2013
pintoja ja syvyyksiä
mahdollisuudet, joista puuttuu alku niin kuin taivaalta
estot. eksymme yksityisyysasetuksiin, yöpuvun sävyihin
ja yhtälönpuolikkaisiin, kunnes sikiäimesi kilahtaa.
se on haalistunut värittömäksi vuosien mittaan, sen tyhjyys
puhuu murtaen. yhä voin kuulla häiritsen
sinistä pikku määräystä, joka odottaa voimaan astumista
lujaa takertuvassa väenpaljoudessa, accelerandossa
näppylöiden kera. ikä kolkuttaa punaista synkemmin –
anna mun olla vihreä rakkaudesta! mutta siviilisäätyä
ei pimitetä, ei minää sinän sijaan, päähän pinttymät
ovat etikkaa lumessa. jossain kyhjöttää lapsi,
sydämeen osoittava pilkku, kieliperheiden välissä.
suomentanut Helena Sinervo