KARTHAGO

Koska pakolaisleirin telttakylässä on vain vähän
tekemistä, on paljaan ihon varjossa kytevä
rakkaus yleinen tapa saada aika kulumaan.

Alueen keskelle perustettu kaatopaikka tuoksuu
yhtä voimakkaana kuin kauppamatkustajan
lentokoneen ruumaan jäänyt kalasäilykelaukku.

Puheet verisistä loukkauksista kaivon äärellä,
leipäjonossa, lääkevarastolla, vaikenevat
Punaisen Ristin seuraavan avustuserän saapuessa
pitkin tärisevää tietä, pääkaupungista.

Viikko sitten leirillä vierailleen presidentin
kuvat ovat tipahtamaisillaan pahviselta
ilmoitustaululta, luotettavaa ihonpuhdistusta
lupaavan, reunoiltaan koristellun mainoksen takaa.

Tuulessa kääntyvilevä pyykki saa aikaan uuden,
kuin isäntänsä perään ulvovan koiralauman äänen.
Tämän muisto viimeisenä tietoisuuden saarekkeena
mies ja nainen nukahtavat vierekkäin, kunnes toinen
herää, eikä hetkeen ymmärrä mihin laukaukseen.

© Juoni Inkala
Extrait de: Sarveisaikoja
Helsinki: WSOY, 2005
Production audio: Literaturwerkstatt Berlin, 2015

Karthago

Eftersom det finns så lite att göra i flyktinglägrets
tältby, är kärleken som pyr I skuggan av den bara
huden ett vanligt sätt att få tiden att gå.

Avstjälpningsplatsen anlagd i mitten av området
doftar lika kraftfullt som en väska med fiskkonserver
som en handelsresande lämnat i planets lastutrymme.

Allt tal om grova kränkningar invid brunnen,
i brödkön, i läkemedelsförrådet, tystnar när
Röda korsets nästa hjälpsändning anländer
längs den skakiga vägen, från huvudstaden.

Bilderna av presidenten som besökte lägret
för en vecka sedan håller på att falla ner
från anslagstavlan av papp, bakom reklamskylten
som utlovar tillförlitlig hudrengöring.

Tvätten på tork som svänger i vinden åstadkommer
ett nytt ljud, som av en hundflock som ylar efter husse.
Minnet av ljudet som en sista ö av medvetande
somnar mannen och kvinnan bredvid varandra, tills den ena
vaknar, utan att för en stund förstå av vilket skott.

Tolkning Martti Soutkari