Anna Kyrö
finnois
Aadamale
kuigi hetkeks kaasa viia
võis mind üldine psühhoos
ma ei kahetsenud iial.
tahtsin lihtsalt nutta koos.
tollest hea ja kurja janust
ma ei vabane, mu vend.
see ei hooli vastupanust.
milleks kauem petta end:
ma ei muutu eales muuks.
otsi oma haldjatari,
saa ta silmadeks ja suuks.
kuigi kauaks jääb su vari
minu laeva mastipuuks,
ma ei muutu iial, Aadam,
küllalt kondiseks, et saada
kellelegi küljeluuks.
Extrait de: Gravitatsioon
Tallinn: Verb, 2013
Production audio: Eesti Kirjanduse Teabekeskus [Estonian Literature Centre]
Aatamille
vaikka pieneksi hetkeksi valtaan
jouduin täydellisen psykoosin
en katunut, miksi olisinkaan.
tahdoin vain itkeä kainaloosi.
siitä hyvän ja pahan janosta
en vapaudu, veljeni.
se ei piittaa vastaanpanosta.
miksi pettää itseäni:
en koskaan muutu muuksi.
etsi itselle oma haltijatar,
jolle ryhdyt silmiksi, suuksi.
vaikka varjosi vielä kauan
pysyy laivani mastopuuna,
en, Aatami, koskaan muutu
niin luutuneeksi, että kestän
kenenkään kylkiluuna.