Anna Kyrö
finnois
ambitsioon
ei kannagi ma moodsat okaskrooni,
sest talle piisab pulkadest mu peas.
kui kuulen vaid ta hääle kupjatooni,
ta tunnen ära tuhandete seas.
ja kuigi tean – ta raudne haare soonib,
ma suudlen otse suule ambitsiooni
ning taipan küll: teen järjekordse vea.
kuid ikka olen tema poole loodi –
kui kodune, see sõge sunnismaisus.
nii öösi vähkren kaua külmas voodis
ja uinun kalli kahetsuse kaisus.
Extrait de: Gravitatsioon
Tallinn: Verb, 2013
Production audio: Eesti Kirjanduse Teabekeskus [Estonian Literature Centre]
kunnianhimo
en kanna muodikasta piikkikruunua.
kapulat heittää ajatusten rattaisiin
tuo komentaja, jonka äänen sointia
en sekoittaa voi ääniin tuhansiin.
vaikka tiedän, kuinka rautaote kuristaa,
suutelen kunnianhimon suuta kutsuvaa
ja tajuan: teen virheen seuraavan.
vaan aina suoraan hänen luokseen,
sokea orjuus on niin kodikasta.
kylmässä vuoteessa öisin kieriskelen,
nukahdan rakkaan katumuksen kainalossa vasta.