vielä kerran. ja uudestaan. niin kuin ennen,
kun opettajan laahusnuotassa tyttöjen palmikot
rimpuilivat, hyppivät, ennen kuin syöksyivät kadulle,
hioivat sitä, heidän siloisuutensa potki maaliskuun
harmitonta vaaleutta katukiville.

äkkiä valossa leijui lempeitä, saippuaisia kuplia,
lätäkköjen peilit värisivät, murtuivat,
sirpalepisara hyppäsi pelijalkaani,
höyrystyy vieläkin, kun opettajat puhuvat.

monet pojista nappasivat vaaleilla käsillä
tytönsyljen perään, hieroivat tuoksun esiin
paidan ja kohtalonviivan välissä, nauroivat,

nauroivat keskiviikon kello kolmentoista sireenille,
retken lopuksi, ennen kuin sylki jähmettyi
keltaisessa perunasoseessa.

kuuletko? kaulapussissa, keskeytymättä,
pienet mielistelijäsydämet kalisevat,
kalisevat –