Lola Rogers
Translator
on Lyrikline: 4 poems translated
from: finnois to: anglais
Original
Translation
Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli
finnois | Jyrki Kiiskinen
Yleensä enkelit kantavat meitä, nyt on toisin. Katsomme yhdessä kuvaa: näemme enkelin jota mustapukuiset pojat vievät puisilla paareilla halki aution maiseman, enkeli nuokkuu valkoinen side silmillään. Hän ei tiedä, mikä häntä odottaa. Minä tiedän: pojat löysivät hänet valkoinen siipi veressä, pudonneena kivikkoon, he tuovat hänet ihmisten ilmoille. Me kannamme enkeliä, joka pitää yhä valkoisia kukkia kädessään. Sinä kauhistut. Et halua tietää, mistä yllätimme tytön, tai miksi sidoimme silmät. Ettei hän näe. Et halua tietää, minne enkelit sinua vievät.
Helsingissä sunnuntaina 2. elokuuta
from: Onnenpyörä
Tammi, 2010
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin, 2013
Hugo Simberg's Wounded Angel
anglais
Usually angels carry us, now it's the other way around. We look at the picture together: we see an angel carried by black-clad boys on a wooden stretcher through a desolate landscape, the angel slumped, with a white bandage over her eyes. She doesn't know what awaits her. I know: the boys found her with blood on her white wing, fallen on the rocky ground, they're taking her among people. We carry an angel who holds flowers still white in her hand. You are horrified. You don't want to know where we caught her, or why we bound her eyes. So she can't see. You don't want to know where the angels are taking you.
[Vihollinen käyttää kovaa kieltä]
finnois | Jyrki Kiiskinen
Vihollinen käyttää kovaa kieltä. Niin mekin. Vihollinen virittää ohjuksensa. Niin mekin. Vihollinen ei peräänny. Emme mekään. Vihollinen ei nuku moneen yöhön. Emme mekään. Vihollinen ei kuuntele maininkeja. Emme mekään. Vihollisen paita liimautuu selkään. Niin meidänkin. Vihollisen alushousut tahriutuvat. Niin meidänkin. Vihollinen ei kuiskaa helliä sanoja vaimolleen. Emme mekään. Vihollinen tuijottaa nukkumattomin silmin toveriaan savun läpi. Niin tekin. Vihollinen ei lue tänä yönä runoja. Niin mekin. Vihollinen hengittää moneen kertaan hengitettyä ilmaa. Emme mekään. Vihollinen tuijottaa lennätintä. Niin sekin. Yön tunteina vihollinen lähettää ystävällisen viestin. Me hämmästymme. Ennen kuin ehdin vastata, hän lähettää uhkaavan viestin. Sinut kutsutaan huoneeseen pelastamaan maailma.
Helsingissä maanantaina 5. lokakuuta
from: Onnenpyörä
Tammi, 2010
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin, 2013
[The enemy uses hard language]
anglais
The enemy uses hard language. So do we. The enemy aims his missiles. So do we. The enemy doesn't retreat. Neither do we. The enemy doesn't sleep for many nights. Neither do we. The enemy doesn't listen to the sea swells. Neither do we. The enemy's shirt sticks to his back. So does ours. The enemy's underwear are soiled. So are ours. The enemy doesn't whisper soft words to his wife. Neither do we. The enemy stares with sleepless eyes through the smoke of his comrades. So do you. The enemy isn't reading poems tonight. So are we. The enemy breathes air breathed many times. Neither do we. The enemy stares at a telegraph. So does it. In the hours of night the enemy sends a friendly message. We're astonished. Before I can answer he sends a threatening message. You are summoned into the room to save the world.
Helsinki, Monday, the fifth day of October, in the year 2009
[Se ruokkii puoli maailmaa]
finnois | Jyrki Kiiskinen
Sikainfluenssatartuntoja ihmisestä toiseen Saksassa,
Britanniassa ja Kanadassa (HS 2.5.)
Se ruokkii puoli maailmaa, eikä kukaan pese
sen haavoja, ruumis paloina pitkin kaupunkia,
muovikäärinliinoissaan naapurin sika jota tuskin tunnistaa,
joka kiintyi petturiin ja joka otti raadelman tyynesti,
jotta pitkään eläisimme, ei se puhu, sano että
tämä on minun ruumiini, sano se, senkin sika,
hehkeä ihosi sitä ylempää rotua, sano se, ottakaa
ja syökää, kokemattomat kirurgit, kursitte ampumahaavat,
tutkitte kuolemisen tapoja, senkin siat, niitä elimiä
emme sentään syö, emme ole mitään sikoja,
sano se, emme mitään, sano, näetkö tutun
sinisilmäisen olennon, kun katsot sian silmiin, kuuletko
naurua, senkin sika, ymmärrätkö sikamaista iloa
ja surua, älä sano, ei siinä ole mitään inhimillistä,
virus vain yhdistää meidät, linnut, siat ja apinat.
Helsingissä lauantaina 2. toukokuuta
from: Onnenpyörä
Tammi, 2010
Audio production: Literaturwerkstatt Berlin, 2013
[It feeds half the world]
anglais
Person-to-Person Swine Flu Infections in Germany, Britain, and Canada (Helsingin Sanomat newspaper, May 2)
It feeds half the world, and no one bathes
its wounds, body in pieces all over town,
in its plastic-wrap winding sheets, a neighbor’s pig that you hardly recognize,
fond of its betrayer, it took its savaging calmly
so that we could live long, it doesn’t speak, say
this is my body, say it, you pig,
your rosy flesh of that superior breed, say it, take this
and eat, inexperienced surgeons, you stitch up the bullet wounds,
investigate the causes of death, you pigs, at least
we don’t eat the organs, we are not pigs,
we are not, we do not, say it, say, do you see a familiar
blue-eyed being when you look in the pig’s eye, do you hear
laughter, you pig, do you understand whole-hogged joy
and sadness, don’t say there’s nothing human there,
the virus only connects us; birds, pigs, and apes.
Helsinki, Saturday, the second day of May, in the year 2009
[Sillä jokainen tarvitsee avaran tilan]
finnois | Jarkko Tontti
Sillä jokainen tarvitsee avaran tilan, seinät
tuekseen, niistä
kohoavan kodin.
Siellä on Jacasserkin valtias,
kaupunkilainen, tarjoaa
lasillisen ystävälle avoimin sylin,
petosta pelkäämättä,
koko pullon jos niikseen tulee
ja tulee se.
Aamuyöllä ystävä
roikkuu seinään naulattuna
Jacasser havahtuu ja muistaa,
jurtta olisi kotina kevyempi,
vain erämaassa on oikeita ystäviä,
jokainen talo vankila,
kivitalo kuoleman peitenimi.
Pelkkään arotuuleen esi-isät nojasivat,
avaruuden tyhjään.
from: Jacasser
Helsinki: Otava, 2009
Audio production: Petri Hellgren, Kirjasto 10
[Because everyone needs a roomy place]
anglais
Because everyone needs a roomy place, walls
for support, a home
rising from them.
Even Jacasser is the master there,
urbane, offering
a glass to a friend with open arms,
unafraid of treachery,
a whole bottle if it comes to that
and it does.
In the small hours the friend
hangs nailed to the wall
Jacasser awakes and remembers,
a yurt would make a lighter home,
the only real friends are in the wilderness,
every house a prison,
a stone house code for death.
The winds of the steppes were all his forefathers had to lean on,
the empty of space.