Tomi Kontio
Tanssikaamme
Tanssikaamme
Mikäli tanssimme
tanssikaamme lujaa ja ryhdittä,
sillä vaskinen lattia, kupera,
iskujen kolhima ilta,
laskee lyönnit ja ottaa sekunnin,
tunnin, koko yksitoikkoisen rytmin,
elämämme,
sointiaan rikastamaan:
tuuli sotkee askeleet,
kaataa kaarnahuoneet,
kulkee maiseman lävitse kuin nyppisi
kirjaimet lehdistä ja kuvat
mietteliäistä vesistä, punaisen kuun kuvat.
Anna lasikenkiesi särkyä,
lyö sääriesi viisarit
vinosti, umpimähkää
kuparin ytimeen,
kuin levoton, puuskainen tuuli:
ottakaamme kuviot tähdistä,
kengät maailmasta, vaskikengät ja
aurinkosoljet, ja avaruus,
loputon avaruus askeltemme alle.