Olli Sinivaara
[Pysähtynyt lumi kaareksi taipuneen puun oksilla]
Pysähtynyt lumi kaareksi taipuneen puun oksilla
on maanosia joita vettä nimeävälle kartalle
ei ole piiretty; on piirretty
veteen, ja siksi vielä syntymättä, ajamatta
puhtaus itse kuin valkean kaiken lapsi:
valkoinen liina ja valkoisen auringon säde
liitossa tanssissa valkoisen maan alla ja päällä, kiteiden äänen
hiljaisuuden tasalla.
Kosketan kielellä lumen lehdistä yhtä,
sillä on pisaran ja luodosta tyrskyvän kansattoman niemen muoto,
pehmeä hauras poski kuin sademetsän hyönteisellä,
joka ei voi olla orpo; on orpo
tämä kosketus josta kielen parkittuun ja liekittävään nahkaan
jää paperihiutaleen sydämenvarjoon tullut reikä,
sanova: valkeus puhtaus nietokset lahti ja puut,
toistamattomat puut, eivät ole paperia, eivät
puhu päälle ja sula käsiin kuten me,
jotka karistamme lumen pois autosta.