Mathura

madre patria
mi navío roto
busco la luz
pero sólo te hallo a ti
campos pedregosos
arcilla roja
una arboleda de tilos
como un pecho que reboza de leche
fragrante y en flor
me carga en su regazo
este momento
es este momento
mi abeja-niña
fragrante y venturosa
te volverás primavera
y en los caminos chamuscados
encontrarás la oscuridad
en un lugar distante
mi querida
no serás
mi mártir ensangrentado allí
serás otra cosa
que la llama de una vela blanca
seguramente

pero el anhelo
que te habita
según te dicen
nunca fue real
y todos sabemos
lo que tú piensas
pero ninguno de nosotros
siente nunca eso
de veras
somos
signo de los tiempos
todos lo somos
el tiempo
lo es todo
y no disponemos
de tiempo
por eso
creemos
en el descreimiento
más que en nosotros mismos

äidinmaa
rikkinäinen veneeni
etsin kyllä valoa
mutta löydän vain sinut
kivisiä aukioita
ja punaista mutaa
lehmusmetsikön
kuin maidontäyttämän rinnan
tuoksuu ja kukkii
pitää minua sylissä
tämä hetki
on se hetki
mehiläislapseni
sinä tuoksut ja voimistut
muutut lähteeksi
pitkin hiiltyviä teitä
tapaat pimeyden
perimmäisessä kolkassasi
rakkaani
et ole siellä
verinen marttyyrini
olet muuta
kuin valkea kynttilänliekki

mutta ikävä sinussa
sinulle sanotaan
ei ollut koskaan todellista
ja mitä ajattelet
sen tiedämme kaikki
mutta sitä ei kukaan
meistä tunne koskaan
todella
olemme aikakauden merkkejä
me olemme kaikki
aika
on kaikki
eikä meillä ole
aikaa
niin me uskomme
uskomatonta
enemmän
kuin itseämme

मातृभूमि!!
मेरी टूटी हुई कश्ती!!
मैं प्रकाश ढूँढ़ता हूँ
और सिर्फ तुमको पाता हूँ!
पथरीले खेत!
लाल गीली मिटटी...
वो नींबू की कतारें...
ऐसे जैसे किसी सुगंधित, कुसुमित
वक्ष ने मुझे गोद में बैठा दिया हो
इसी लम्हे मुझे
आगोश में लिया हो...
क्या यही लम्हा...
मेरा मक्खी बचपन
महकता, उमड़ताहै?

तुम बसंत बनोगे...
और झुलसती सड़कों पर
यहाँ से बहुत दूर...
अँधेरों से मिलोगे
और मेरे प्रिये
वहाँ तुम रक्तरंजित
शहीद नहीं होगे...
तुम सफेद मोमबत्तियों
की लौ के सिवा
कुछ और होगे...
इतना तय है...

मगर तुम्हारे भीतर की आस
तुमसे कहती है कि यथार्थ
ये कभी था ही नहीं...
और हम सब को
ये मालूम है
कि तुम्हारा
सोचना क्या है!
मगर हम सब ने
सच कहें तो ऐसा
कभी नहीं सोचा...
हम...
वक्त के निशाँ है
हम सब के सब...
और हमें वक्त मिला ही नहीं...
इसीलिए
हम भरोसा करते हैं

नाभरोसे में
अपने से भी ज्यादा

gimtinė
mano suskilusi gelda
taip ieškau šviesos
o terandu tave
akmenų laukai
raudonas purvas
liepų giraitė
it pieno pilnos krūtys
kvepia ir žydi
laiko mane glėby
ši akimirka
tėra ši akimirka
mano bičių vaike
tu kvepi ir veši
sykį tapsi versme
ir apanglėjusiais keliais
sutiksi tamsą
pačioj toliausioj vietoj
mano brangusis
tu ne tenai
mano kruvinas kankiny
tu esi visa, tik ne
žvakės balta liepsna
tikrai

bet ilgesys
tavy
kaip sako jie
niekad nebuvo
tikras
o ką manai
visi mes žinom
tik šito niekad
nieks nepajunta
iš tikro
mes esam
laikmečio ženklai
mes esam visa
laikas
yra visa
ir mes neturim
laiko
taip
mes tikime

netikėjimu
labiau
nei savimi

mëmëdhe
lundra ime e prishur
kërkoj dritë
por vetëm të gjej ty
fusha me gurë
baltë të kuqe
një pemishtë bliri
si një gji plot me qumësht
erëmirë dhe lulëzues
më mban në prehrin e saj
ky çast
qenka ky çast
fëmija im blete
erëmirë dhe i lulëzuar
do të bëhesh një pranverë
dhe përgjatë rrugëve zhuritjeje
ta takosh errësirën
në një vend të largët
mor i dashur
nuk do të jesh
dëshmori im i përgjakur atje
do të jesh diçka tjetër
se flaka e një qiriu të bardhë
të jesh i sigurtë

por malli
brenda vetes sate
për të cilin të flasin
nuk ishte kurrë i vërtetë
dhe ne të gjithë dimë
se ç’mendon
por asnjëri prej nesh
s’ndien kurrë se
në të vërtetë
ne jemi
një shenjë e kohës
ne të gjithë jemi
koha
është gjithçka
dhe ne nuk kemi
kohë
prandaj
besojmë

në mosbesim
më shumë
se në veten tonë