Olli Sinivaara
[Lokakuun päivä harmaan elämää, harmaan liikettä]
Lokakuun päivä harmaan elämää, harmaan liikettä
sävystä ja muodosta toiseen, maanvalon kulkemista
taivaanmuotojen aavalla, hiekanlehtikuvioiden tiheässä.
Maa työntää hiipuvaa syttyvää viljaa ihosta ylöspäin,
ihmisen karvaa, rukiinjyvistä vai vehnästä leivottua.
Lumenhäivävaloa tihuttaa taivaalta alaspäin, rautavaloa,
jota kaiunvaimeana putoaa tummille pelloille, solisee
kotipihoille, hiekkalaatikkojen ja keinujen leiritulille.
Matalia kattoja pitkin heijastelee puroja kohti merta,
harvat liput veistävät täydellistä kuvaa tuulesta, ilmasta,
harmaan hengityksestä jonka kaikkia vuoritasankoja
ei ehdi tavoittaa niin kuin täydellistä on vaikea kestää.
Koko hitaan ohuen päivän horisontin päällä viipyilee
vaaleampi sävy, pilvi joka on kirkas joki ja vihreä kaura,
toiseksi, itsekseen läikähtävä harmaa jota en ehdi elää
niin kunnolla kuin pitäisi, kulkea kaikkia pilviä kerralla.