Eila Kivikk’aho 
Translator

on Lyrikline: 1 poems translated

from: estonio to: finés

Original

Translation

Maailm mu hinge

estonio | Paul-Eerik Rummo

Maailm mu hinge ei tungind, vaid imbus,
südamesse sisse ei murdnud, vaid sööbis.
Pikad ärkvel-ööd mu toanurgas ööbis,
pää ümber halo kui pühakunimbus.
Kas tema tahtis mind piinata või lohutada,
ainiti kärpides mu unelambi tahti?
Hällitada? Ärritada? Rahustada? Kohutada?
Kohustada millekski? Ah, kas ta tahtis
üldse midagi – lihtsalt ehk niisama
tunnil, mil silmatera mõõtmetuks pisenes,
mööduva teelisena tuulevarju sisenes,
oli – ja tundes, et hakkab piisama,
vöö sidus vööle jälle ja lahkus
viipeta – nii nagu ennist tuli.
Jäi mulle hingata ta lääguseta lahkus;
karmuseta kargus; ühtlane tuli –
tuli, mis ei hävita; värviline kainus;
hääl, mis on igal pool venna eest, õe poolest;
kirgas ükskõiksus; kõiksus on tõepoolest
üks – üksainus – ainus.

© Paul-Eerik Rummo
from: Lumevalgus... lumepimedus
Tallinn: Perioodika, 1966
Audio production: Eesti Kirjanduse Teabekeskus [Estonian Literature Centre]

Maailma sieluuni

finés

Pakottamatta maailma sieluuni suli,

pääsi sydämeen kuin itsestään,

jäi valvoessani huoneen pimeään

päässä pyhimyskehä kuin taivaan tuli.

Onko se lohduksi vai tuskan aihe?

Tuijottaen se pienensi lamppuni liekin.

Alkaako rauhan vai rauhattomuuden vaihe?

Velvoittaako se – vai tyhjiin viekin,

tuliko aivan suotta, sattumoisin?

Juuri kun silmäni näkö väsyi ja väheni,

silloinko juuri kulkija majaani läheni,

aikansa viipyi kunnes päätti toisin,

itsensä vyötti taas ja jälleen meni

vähin äänin niin kuin kerran tuli.

Koruton kauneus jäi muistokseni,

ei kova, vain karu; lenseä tuli

joka ei polta, jotakin vienoa, kainoa,

alati altis toista puoltamaan,

yhtä kaikki ja kaikenkaikkiaan

yksi ja ainoa – yksi – ainoa.

Suomennos Eila Kivikk’aho