Kathrin Schmidt
alemán
[Sateenkaari. Se heijastuu merestä nyt]
Sateenkaari. Se heijastuu merestä nyt,
kun aurinko on päivän viime hetkiksi tullut esiin
ja sade vihdoin tauonnut.
Miksi muistan haikean mollisävelmän,
jota sairas tyttö soitti vuosia sitten pianolla?
Jotakin slaavilaista siinä on, tai ainakin itä-eurooppalaista, haikeaa,
niin kuin lapsi joka on joutunut kauas kotoa,
niin kuin lapsi joka suree mutta tietää
että itku ei auta, asiat vain ovat niin kuin ovat,
ja siksi hän katselee vakavin, kuulain silmin,
katselee katselemasta päästyään, ikkunasta ehkä.
Sydämestä vääntää kun se toistuu ja toistuu, korvamato.
Mistä ne pulpahtelevat, sävelmät, sitäkään en ole vuosiin kuullut?
Nyt se ilmestyy yhtaikaa sateenkaaren kanssa.
Kaipausko sen houkutteli esiin, sävelmän ja sateenkaaren,
vai toivatko ne päinvastoin laahuksissaan tämän tunnelman,
kuin joku tai jokin avaruuden korkeissa kupoleissa
odottaisi ja katselisi vakavin, kuulain silmin?
Producción de Audio: Literaturwerkstatt Berlin, 2013
Regenbogen. Jetzt spiegelt er sich im Meer...
Regenbogen. Jetzt spiegelt er sich im Meer,
da die sonne zum ende des tages hervorkam
und endlich der regen pausiert.
Warum nur erinnere ich die melancholie der moll-melodie,
vom kranken mädchen vor jahren auf dem klavier gespielt?
Etwas slawisches, wenigstens osteuropäisches trägt sie, traurig,
wie ein kind, das sein zuhause verlassen musste,
wie ein kind, das sich grämt, jedoch weiß,
dass weinen nichts nützt, die dinge sind, wie sie sind,
und deshalb schaut es mit ernsten, klaren augen,
schaut, schaut aufs neue, aus dem fenster vielleicht.
Vom herzen her kreist, in ständiger schleife, ein ohrwurm.
Woher jetzt der klang, war doch auch diese melodie seit jahren verschwunden?
Nun aber kommt sie herauf, zugleich mit dem regenbogen.
Sind melodie und regenbogen der sehnsucht erlegen,
oder haben womöglich die beiden die sehnsucht im schlepptau,
als wartete jemand, etwas in den kosmischen kuppeln da oben
und schaute mit ernsten, klaren augen?
Interlinearübersetzung: Alexandra Stang