Henrika Ringbom
sueco
Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli
Yleensä enkelit kantavat meitä, nyt on toisin. Katsomme yhdessä kuvaa: näemme enkelin jota mustapukuiset pojat vievät puisilla paareilla halki aution maiseman, enkeli nuokkuu valkoinen side silmillään. Hän ei tiedä, mikä häntä odottaa. Minä tiedän: pojat löysivät hänet valkoinen siipi veressä, pudonneena kivikkoon, he tuovat hänet ihmisten ilmoille. Me kannamme enkeliä, joka pitää yhä valkoisia kukkia kädessään. Sinä kauhistut. Et halua tietää, mistä yllätimme tytön, tai miksi sidoimme silmät. Ettei hän näe. Et halua tietää, minne enkelit sinua vievät.
Helsingissä sunnuntaina 2. elokuuta
De: Onnenpyörä
Tammi, 2010
Producción de Audio: Literaturwerkstatt Berlin, 2013
Hugo Simbergs Sårad ängel
För det mesta bär änglarna oss, nu är det annorlunda. Vi ser tillsammans på bilden: vi ser ängeln som blir buren av svartklädda pojkar på en träbår genom ett öde landskap, ängeln nickar till med ett vitt bandage över ögonen. Hon vet inte vad som väntar henne. Jag vet det: pojkarna hittade henne med den vita vingen nerblodad, hon hade fallit ner bland stenarna, de bär upp henne bland människorna. Vi bär ängeln som fortfarande har vita blommor i sin hand. Du fylls av fasa. Du vill inte veta var vi överraskade flickan eller varför vi förband hennes ögon. För att hon inte skulle se. Du vill inte veta vart änglarna tar dig.
Helsingfors söndagen 2 augusti 2009