Béla Jávorszky
húngaro
Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli
Yleensä enkelit kantavat meitä, nyt on toisin. Katsomme yhdessä kuvaa: näemme enkelin jota mustapukuiset pojat vievät puisilla paareilla halki aution maiseman, enkeli nuokkuu valkoinen side silmillään. Hän ei tiedä, mikä häntä odottaa. Minä tiedän: pojat löysivät hänet valkoinen siipi veressä, pudonneena kivikkoon, he tuovat hänet ihmisten ilmoille. Me kannamme enkeliä, joka pitää yhä valkoisia kukkia kädessään. Sinä kauhistut. Et halua tietää, mistä yllätimme tytön, tai miksi sidoimme silmät. Ettei hän näe. Et halua tietää, minne enkelit sinua vievät.
Helsingissä sunnuntaina 2. elokuuta
De: Onnenpyörä
Tammi, 2010
Producción de Audio: Literaturwerkstatt Berlin, 2013
HUGO SIMBERG SÉRÜLT ANGYALA
Általában az angyalok cipelnek bennünket, ám ezúttal más a helyzet. Együtt nézünk egy képet: látjuk az angyalt, akit két feketébe öltözött fiú visz fa hordágyon a sivár tájon át, az angyal előre görnyed, fehér kötéssel a szemén. Nem tudja, mi vár rá. Én tudom: a fiúk véres szárnnyal találták valahol egy kövekkel teleszórt mezőn, s most az emberek világába cipelik. Mi cipeljük az angyalt, aki fehér virágot tart a kezében. Megrémülsz. Nem akarod tudni, hol bukkantunk a lányra, vagy hogy miért kötöttük be a szemét. Hogy ne lásson. Nem akarod tudni, hová visznek az angyalok.