Kehtolaulu

Pääskyset lentävät matalalla, tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee lepakoita. Tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee kapistuksia, kynäveitsi ja okariino,
murhe ja pakomatka. Lepakot lentävät siivet
jännittyneinä. Pääskyset lentävät pingottuneina
ja saavuttavat kaiken mutta menettävät paljon.
Lepäävät aamun suussa kaikkensa antaneina.
 
Mutta heidät on uuvuttanut leikki, karkelo, vauhti.
Häikäilemätön itsensä tuuleen heittäminen on heidät
uuvuttanut. Ja niin on heidät väsyttänyt uskollisuus,
kirkon katon alla pesiminen, ankara suuri laulu
joka painautuu kaulalle. Selkään. Selkäpiihin.
Pääskyset sirkuttavat ja sirppinä leikkaavat taivaan.
 
Kuunsirppinä kuu leikkaa taivaan. Pääskynen lepää
illan suussa lennossa silmät auki. Silmät auki lepää
lepakko. Lapsi avaa käsivartensa ja räpyttelee pihalla
vielä ennen kuin nukkumaan mennään, tulee lepo
vaatimalla vaatimaan. Lapsi, lepakko, pääsky, kuu.

© Pauliina Haasjoki
De: Pääskynen ja lepakko
Helsinki: Otava, 2009
Producción de Audio: Petri Hellgren, Kirjasto 10

Ninnananna

Le rondini volano basse, il vento le afferra
e diventano pipistrelli. Il vento li afferra
e diventano oggetti, temperino e ocarina,
tristezza e via di fuga. I pipistrelli volano le ali
concitate. Le rondini volano tese
e raggiungono tutto ma perdono molto.
Riposano al mattino dopo aver dato tutto.

Ma è il gioco, lo svago, la velocità a spossarle.
Gettare sfrontatamente se stesse nel vento è per loro
estenuante. E così è la fede a spossarle,
nidificare sotto il tetto della chiesa, un alto canto severo
che grava sul collo. Sul dorso. Sulla colonna vertebrale.
Le rondini cinguettano intersecando il cielo come un falcetto.

La luna come falce lunare interseca il cielo. La rondine riposa
alla sera in volo con gli occhi aperti. Gli occhi aperti riposa
il pipistrello. Il bambino spiega le braccia e le agita in cortile
ancora prima di andare a letto, giunge il riposo
ed esige di esigere. Il bambino, il pipistrello, la rondine, la luna.

Traduzione: Antonio Parente