Hannu Oittinen
finés
Tundsin sind ära
Tundsin sind ära
mitte välimuse järgi,
mitte selle järgi, kuidas sa rauapoes seisid
selg kumaras,
vaid valguse järgi,
mis langes sinule ja Fiskarsi saeterale
just õige nurga alt
sest kellegile teisele ei ole ta nii langenud,
sinul aga
on võime muuta valguseallikat
nii et ma näen sind
kohe ja üleni
ja kaugelt ja lähedalt
ka siis, kui sa möödud minust tere ütlemata
tean, et sa oled ikka veel minu
ja ei kellegi teise,
isegi kui ma seda väga tahaksin.
Producción de Audio: Eesti Kirjanduse Teabekeskus [Estonian Literature Centre]
***[Tunnistin sinut]
Tunnistin sinut
vaan en ulkonäöstä,
enkä sen mukaan, millä tavoin seisoit rautakaupassa
selkä köyryssä,
ei, vaan valosta,
joka lankesi päällesi ja Fiskarsin sahanterään
juuri oikeasta kulmasta,
sillä kenenkään toisen päälle se ei ole samoin langennut,
ja sinulla
on kyky muuttaa valonlähdettä
niin että minä näen sinut
heti ja kokonaan
ja kaukaa ja läheltä
myös silloin, kun kuljet ohitseni tervehtimätta
tiedän, että olet vielä minun
etkä kenenkään toisen,
et vaikka haluaisin sitä miten kovasti tahansa.