Sirkka Knuuttila
alemán
Puu
On ilta
liikkuuko jokin äkillinen tyhjyys
veden päällä?
alan käsittää kylmän tuohi-ihollani
pudotan lehdet, seison alasti
Ajan valkoiset poimut katoavat
helmeilevä ikuisuus valahtaa
tähän paikkaan
Teen itsestäni häpeämättömän,
nostan otsani ja polven
kuljen hitaasti hengittäen
kohti jokea
Kallio kuvastuu
jyrkkään veteen
kotiseutu kaikkialla
missä nukkua silmät auki
taivaaseen asti
De: unveröffentlicht
Producción de Audio: 2002 M. Mechner, literaturWERKstatt berlin
Baum
Es ist Abend,
ob irgendeine jähe Leere
auf den Wassern sich bewegt?
Ich beginne die Kälte
mit der Rindenhaut zu begreifen,
lasse Blätter fallen, stehe nackt.
Die weissen Falten der Zeit verschwinden,
eine perlende Ewigkeit fällt
an diesen Ort
Ich mache mich schamlos,
hebe die Stirn, das Knie,
gehe langsam atmend
dem Fluss entgegen.
Der Fels spiegelt sich
im steilen Wasser:
Heimat überall
wo man die Augen offen
bis zum Himmel
schlafen kann
unter Mitwirkung von Gabriele Schrey -Vasara