Katso miten ruosteinen silta, satamassa sateenkaariset kontit,
legopalikoiden kalahtavat rivistöt, niin kuin maailma olisi paikoilleen
napsautettava. Silta natisee kuin väsynyt nivel, nosturit niiaavat tuuleen,
valuvat sadetta. Katso, tällä sillalla seisomme, kahden maailman väliä,
maisemassa jossa kaikki on liikkeessä, menossa huojuen kohti ja poispäin.
Tällä sillalla, kahden maailman rajalla: vuorenhuiput, karttapallot,
repaleiset merikortit välissämme. Tällä sillalla seisomme, liputamme
satamassa, paluuttomien lähtöjen puolesta, omien lähtöjemme puolesta.
Täällä matka on etäisyys kahden kivun välillä, rakkaus matka kahteen
kipuun. Ja liput ovat valkoiset aina.