Jyrki Kiiskinen
Mark Rothko: Nimetön
Mark Rothko: Nimetön
Emme pelkää, kun lähestymme maalausta kuin vaeltaisimme
kuoleman varjon laaksossa, astumme suunnattomaan tilaan,
lähestymme punaista haihtuvaa pilveä, tai tuntematonta ikkunaa.
Se on harhakuva, sinä sanot. Tämä ikkuna, tämä pilvi.
Haluan että se nielee minut, koskettaa kuin hamekangas.
Ei se kosketa, punainen väripinta: haluat nähdä, takana ei ole
mitään, kuoleman varjon laaksossa meitä johdattaa veripilvi
joka sanoo: "Litteät muodot tuhoavat illuusion ja paljastavat totuuden."
Se liikuttaa minua kovasti, pelkkä väripinta yllättää minut,
hiljaisuus on niin totta, kuten kumu maalauksen ulkopuolella.
Olisi edes veripilvi. Tai ikkuna. Selitä lisää, minä vaadin,
mutta pilvi ei vastaa. Musta ympäröi meidät, eikä pilvi katoa, olen varma
että se kosketti, luulen muistavani sen, kuka minä olin.
Helsingissä torstaina 6. elokuuta