Risto Oikarinen
[Liidunvalkea lintu suistui radaltaan...]
[Liidunvalkea lintu suistui radaltaan...]
Liidunvalkea lintu suistui radaltaan, iskeytyi maahan kuin meteoriitti, katkaisi kaulansa ja kivettyi erämaahan kallioksi. Aurinko hukkui tuhkapilveen, dinosaurukset katosivat ja minun sukuni nousi erämaan hiekalle, valkoisen kallion juurelle. Isoisä louhi linnun tuomiokirkoksi, isä puhkoi ihon läpi ikkunat ja poika hengelle ilmanvaihtokanavat. Minä sain töitä kanttorina, istuin luisella urkuparvella, sormeni palelivat mustilla koskettimilla ja hapuilivat hajonnutta sävelkulkua, suolle pudonneen lentokoneen osia: alkuräjähdys, liikkumaton liikuttaja, dinosaurukset, armomekaniikka… viimein tuli kevät, tuomiokirkon kupoli poksahti auki ja satoi valkoisia koskettimia, liidunvalkeita sulkia.