Renato Sandoval Bacigalupo
Translator
on Lyrikline: 3 poems translated
from: finnish to: spanish
Original
Translation
[Aurinko nousee, yhä uudestaan Jakutian aurinko...]
finnish | Olli Heikkonen
Aurinko nousee, yhä uudestaan Jakutian aurinko,
tuo natiseva, ruosteinen kuula.
Ja tanner tömisee, kun mustaa kultaa, vihreää kultaa
pumpataan, sammenmätiä purkitetaan
kaksin käsin, kolmessa vuorossa
ruokitaan nälkäinen suu.
Ja kaukana täältä, kaukana vuorten takana,
jokainen sementtiin valettu
asunnonmuotoinen kolo,
jossa kardemumma tuoksuu, jossa vastapaahdettu kahvi,
jossa loisteputki sirisee, jossa solarium
antaa valon ja lämmön,
ja jokainen asukki, jokainen tärkättyjen kaulusten
pingoittama hymy
valmistautuu arkeen, tilintarkastuksiin, liikunnallisiin
iltapäiviin, pitkiin ja kosteisiin lounaisiin.
from: Jakutian aurinko
Helsinki: TAMMI, 2000
ISBN: 951-31-1785-5
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin
El sol se levanta, una y otra vez, el sol de Yakutia
spanish
El sol se levanta, una y otra vez, el sol de Yakutia,
esa chirriante y oxidada bola.
Y el suelo se sacude como el oro negro, se bombea de ahí
el oro verde, así como se enlata las huevas de esturión
a todo dar, en tres turnos
para alimentar la boca hambrienta.
Y lejos de aquí, mucho más allá de las montañas,
en cada hueco de apartamento hecho de concreto
donde se huele cardamomo, café recién tostado,
donde zumban fluorescentes,
donde un solario ofrece calor y luz,
cada habitante, cada sonrisa estirada por almidonados collares
se alista para ir al trabajo, ver cuentas, ejercitar
por la tarde, cenar larga y rociadamente.
[Kumarra pihlajaa. Sen alle kasvot ylöspäin...]
finnish | Olli Heikkonen
Kumarra pihlajaa. Sen alle kasvot ylöspäin
veljesi on haudattu. Maan povessa luut
mustuvat, yrtit versovat nikamiin.
Kumarra pihlajaa, sen ihonkaltaista kuorta, oksan hankaan
ripustettua helminauhaa. Kumarra latvan liekkiä.
Juuret lävistävät veljesi rinnan.
Juuret lävistävät veljesi otsan.
Pihlaja on ääniä täynnä, jotka keväällä
puhkeavat lehdiksi.
from: Jakutian aurinko
Helsinki: TAMMI, 2000
ISBN: 951-31-1785-5
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin
Inclínate ante el serbal, Bajo él, de cara al cielo
spanish
Inclínate ante el serbal, Bajo él, de cara al cielo,
yace tu hermano. En el seno de la tierra los huesos
ennegrecen, hierbas brotan entre las vértebras.
Inclínate ante el serbal, su corteza como piel,
su collar de perlas pendiendo de una rama partida.
Inclínate ante la llama de su copa.
Las raíces horadan el pecho de tu hermano.
Las raíces horadan la frente de tu hermano.
El serbal está lleno de voces que en primavera
estallan como hojas.
[Kun Laika, avaruuteen unohdettu, haukahtaa, yksi kerrallaan...]
finnish | Olli Heikkonen
Kun Laika, avaruuteen unohdettu, haukahtaa, yksi kerrallaan
syttyvät hökkeleiden valot. Kello voisi olla jo seitsemän,
taivaalta pudota rautaa, mutta yhä fysiikan laki,
kiveen ja kotiloon kirjoitettu,
pyörittää tätä sinistä kylää.
Ja niin syttyy lampukka,
niin lämpenee öljyinen sydän
ja unien varjot tanssivat seinällä.
Jossakin yksinäinen koira tähyilee maata.
Varjelen tätä planeettaa, se voisi haukahtaa,
mutta radioasemat, tiedäthän, kaikki viestit,
jotka täyttävät taivaan, satelliittien kohina ja kolina.
from: Jakutian aurinko
Helsinki: TAMMI, 2000
ISBN: 951-31-1785-5
Audio production: 2001, M. Mechner, literaturWERKstatt berlin
Cuando Laika, abandonada en el espacio, ladra
spanish
Cuando Laika, abandonada en el espacio, ladra,
las luces de las chozas se encienden una tras otra.
Ya podría ser las siete
el hierro podría caer del cielo, pero la ley de la física,
escrita en piedra y en un caparazón,
aún rige esta aldea azul.
Y así se enciende la lámpara votiva,
así calienta su corazón untuoso
y sombras de ensueño danzan en el muro.
En algún lugar una perra solitaria escudriña la tierra.
Yo vigilo este planeta, ella podría decir
ladrando, pero, sabes, esas estaciones de radio,
todos esos mensajes que llenan el cielo,
ruidos y murmullos de satélites.
Translated by Renato Sandoval Bacigalupo